Tämä Ryynäisen Runo, jonka minä myös olen käsittänyt Herra Oppivalta Gr. Aminofilta, ja jossa Runoja koetteloo että kunnialla ylistää sitä juhlallista käyttämistä, jolla Kuopiossa rajuutettiin tätä meijän viimeistä Juubel-juhloo (eli Juhlin-juhloo, niin kuin myö tätä kuhuttaisimme) osottaa kyllä, että se on valinut yhen aineen, joka oli kokonaan ulkopuolella hänen mieli-luontoansa. Se ei tässä viritä virttensä viinan-tiloilla, eikä tuttavien parvessa, kussa se aina Runoillansa oli "Kukko linnassa." Tässä tavataan ainoasti yhtä yksinkertaista yritystä (sic!) että kehua näillä vierailla nimillä, joihen sovittamista meijän kieleemme aina on vaikia, ja teköo meijän Runojamme yheksi kuivaksi Tarinamukseksi; vielä siittennik, kuin heihin tunketaan näitä pitkiä vuosi-lukuja, jotka ovat luettavia, voan ei laulettavia. Tätä vikoo tavataan ussein nykyisämmissä Runoissa, joka on syntynyt siitä, että ne ovat ikään kuin yht-aikoo aivotut sekä Runomukseksi, että Tarinamuksen varaksi; mutta — "ei sovik kahta Kuninkasta yhteen linnaan." Muutoin niin kieli on tässäkin selvä ja sointuva, ja kussa ei puhutak Lutheruksesta, Wittenbergistä, Melanchthonista, Tetzelistä, Samosatenista ja Upsalasta, eli Rohvessoriloista ja Tohtoriloista (yksi merkellinen sanan-pepu talonpojan suussa) niin siinä aina äimistyy oatoksia aika Runojan.
Tuli toas kynälle kyyti,
Vuoro vuollulle sulalle.
Halaistulle höyhenille!
Pännä pistetty läkissä
Muisto-merkkiä tekeepi
Kansan kasvavan etehen.
Tulevaisten tunnustella
Juhlan julkisen pitosta,
Johon Keisari kehoitti,
Suuri voipa voimallinen,
Valtias Venäjän-moalla.
Kuin oli kulunut kaikki
Loka-kuu lopulle käynyt,
Vuonna kuin on kirjotettu
Ja tuli tuhannen peälle
Kului kaheksan sataa
Sen peälle seitsementoista:
Silloin siunattu Solenni,[33]
Juubel-juhla julkisesti
Vietettihin vielä kerran.
Esivalta ensin, kaikki
Herrat oikenen omaiset
Sitä suurella ilolla
Kuuluttivat, kunnialla.
Sitä Piispatkin pitivät,
Rohvessorit ja Rovastit,
Kaikki myöskin Kappalaiset,
Kaikki kappelin papitkin,
Apulaiset aivan kaikki
Henkellisellä halulla
Kutsuvat kokohon ensin
Seurakunnat selkiästi,
Aivan oamusta varahin.
Kaunistivat kirkot vielä
Varsin kynttälin valolla.
Itse peällensä pukivat
Juhla-voatteensa valitut;
Siitten astuivat sisällen
Heti Herran huonehensa,
Voimalla varustetulla
Seurakunnillen selitit,
Ilmoittivat ihmisillen
Opin oikian menoista,
Jonka Tohtori totuinen,
Julkinen Jumalan pappi,
Lutherus lujaksi laitti[34]
Kaupunkissa kaukaisessa,
Wittenbergissä perusti.
Paljon siitäkin puhuivat,
Kuinka kunnian Jumala
Hänen voimalla varusti,
Lahjoitti lavian tievon
Henkellisissä hänellen;
Pani paljon uskallusta,
Rohkeutta runsahasti
Yli Poavin ylpeyven.
Apulaisen annoi vielä
Melanchthonin mainittavan.[35]
Nämät tohti toimellansa
Vastoin Poavia puhua,
Sekä Tetzelin tekoja,
Niin myös Samosateninkin,
Jotka oli Poavi pannut
Synnin kaupalle sysänyt;
Raha rikosten etestä
Piti Poavillen tuleman,
Kirja siitten synnin peälle
Piti Tetzelin tekemän,
Että vielä eteskinpäin
Soapi synnissä eleä.
Monta muuta kauhistusta,
Taikaisiakin tapoja,
Muita Munkkien menoja,[36]
Jot' ei kykene kynällä
Panemaan paperin peälle,
Oppimatoin ollenkaan,
Kosk' ei Oppinut osaja[37]
Poavin juonia jutella.
Katoi kirjat kaupunkeista,
Katoi kaikista kylistä,
Ei soatu sitä lukea.
Vähä kuulla kirkoissakin,
Eikä yhellä ajalla
Soanut soarnata kukana
Siinä selvässä valossa,
Kuin sen Jesus jätti meillen.
Voan koska herahti Herra
Tämän sankarin sytämmen,
Josta silloin soarnattihin;
Tämä soatti soarnoillansa,
Kaunihilla kirjoillansa
Ristikunnat rikkahaiksi.
Annoi Roamatut avata,
Laitti lapsille osansa.
Kirjat kaunihit kätehen,
Joihin kuitenkin käsittit
Kaikki kalliimmat asiat.
Koska nyt kolmet sataa
Aastaikoja alusta
On jo kuitenkin kulunut,
Koska yhteinen kokous
Sattunut on Upsalassa,[38]
Kussa nyt itse Kuninkas,
Seävyt kaikki suosiolla,
Isät suurella ilolla
Otit vastahan vapaasti
Tämän opin onnellisen.
Tämän toivotun totuuen.
Niistä syistä on näkynyt
Kuninkaitten kuuluisillen
Ruotsin vallassa vapaassa
Panna pyhäksi iloksi
Ristittyillen riemu-päivä,
Jonka Jumala sovitti,
Että meille, kuin elämme
Sa'an yheksän ajalla —
Saimme jo kahesti kuulla[39]
Juubel-juhlan vietetyksi.
Ei tämä elävä kansa,
Tuskin myös tuleva kansa,
Soane kuulla kutsuttavan
Juubel-juhlalle kokohon,
Solennille soitettavan.
Asiat on aivan suuret,
Josta puhumaan pitäisi;
Voan on puhe puuttuvainen,
Yksinkertainen yritys.
Yrjö Hirvoinen