Tok on vielä toimivampi,
Että soan sanan sanoa,
Puolen kymmentä puhua,
Kuink' on miehet Moaninkalla,
Iisalmen ison rajalla —
Mont' on miestä Moaninkalla,
Mutta Moaninkan kylissä,
Ei ouk monta mielellistä
Eikä vakaista varsin.
Uskon ensin Eskelistä,[20]
Pienen Poavalin parasna,
Lautamiehen mielellisnä;
Tok on Torsti toimivampi,
Sata-vaimoinen sanoa.
Luulin Lukkarin hyväksi.
Kellon-soittajan somaksi,
Vaikka suuren vaivan kanssa,
Kivun kiussain keralla
Pyrki meillen meäkimään.
Kummat juonet Kustavillen,
Joakopilla joaritokset.
Nyt minä puhun Pukista,
Aiottelen Oaronista,
(Vaikk' on vaterkin kohta,
Eli kuulus' Kummin-poika)
Kuin on suuresta suvusta.
Asennosta ankarasta.
Äväriäs oli Äijä kyllä,
Rikas riistaasta perätin —
Kunniasta kuuluisampi.
Eskel-voari Äijän poika.
Sotaherrana somainen,
Upserikin uskollinen.
Is' oil kyllä ihmiseksi.[21]
Isä ihmisten tapainen;
Rakas varsin rannihinsa,
Kuin on ollut kummihinna;
Voan on Oaron ankarampi,
Viekas, vihasen-lainen.
Kyll' on kiltti kirkko-tiellä,
Kesti-paikoissa parempi,
Okkela on oluen luonna,
Viekas viinan-tienuilla.
Ei se seästä särpämiä,
Sian-kinttuja kitise.
Jos oisi Orihin potka.
Eli Tamman taka-roaja,
Eli sorkka sota-hevoisen.
Syöpi voita vuohen verran
Palon viiliä vitoopi;
Viel' on julma juustollenkin
Maito-ruuan maistelia.
Nyt minun täytyy sanoa
Karhuisten kavalat neuot,
Kaupiaisten kauhiammat:
Ylpee on perätin Pekka,
Kotonansa suuri koira,
Joka pulskasti puhuupi:
"Soapi Karhuinen kasakan,
Tänä keitona kesänä.
Kapan annan Kaukoisellen,
Senkin otrina ojenan,
Kannan kaksi vanteheilla
Kuuen päivän kostennosta."
Ei Rusi rupia tuohon,
Ryhy Ryynäisen penikka.
Kapan tahtoopi tasaisen,
Puolentoista pulskiasti,
Ylisummahan yheksän
Viikon-peähän peästyänsä.
Tois't on juonet Toavitilla
Toiset Toavitin asiat.
(Rouvarill' on rohkiammat)
Vettä viinahan panoopi,
Korvon korttelin osaksi,
Kaksi kannun kohennoksi.
Viel' on pieninen pikari,
Jok' on laitettu lasista;
Se esinä markan makso
Kohta kolmehen ylensi.
— Tuota ouvot osteloopi.
Jos kukainen kummiksiipi,
Kenkin keskensä sanoopi:
"Kyll' on kallis kauppa-viina,
Suuros-pulloll' suuri hinta."
Toavit toisia puhuupi:
"Kylläs annat kymmenänkin,
Kaksitoista kaikitekkin
Ennenkuin elo tuloopi
Tänä syyssä syötäväksi."
Hyvä vielä Hyökärinä,
Kaunis Ruunun-kaupiana!
Ensin ostaapi eloa,
Rukihia roinistaapi,
Jotka leiviksi levittää;
Ostaa siitten otriakin,
Jotka soutelee sotahan,
Kuletteloo Kuopiohon.
Minun täytyypi sanoa,
Murehella muistutella
Kuin on ukko uupununna,
Vanha voari vaipununna,
Koatununna Karhulasta:
Nyt loppu Lohilta pelko,
Surma suuri-purstoisilta;
Soap nyt Siijat siivon olla,
Lahnat loavullans elee.
Jopa Muori murnistaiksen,
Vanha akka varustaiksen,
Leski leikkitäk puhuupi
Poijallensa, porstuassa,
Kahen kammarin välissä:
"Otapa avahin aitan,
Puoin pukkari sivala![22]
Otas otria vähänen,
Kapan kaksi, vantehiseen;
Joista juoma laitetahan,
Olut pannahan paraiten
Vanhan Voarin peijahiksi,
Iki-muistoksi Isäisi!"
Marketallen mainihtoopi,
Pekan-vaimollen varottaa:
"Osootkos oluen panna,
Tehä viinan viisahasti?"
Markettakin mainihtoopi:
"Viel' on leivät leipomatak,
Kakkarat kaputtamatak."
Sanoo Pekka pensiästi:
"Itekma olen isäntä,
Veärän-nenän vertahinen!
Minä laitan Lankolaiset,
Sisareinkin sieltä nouan,
Joka kyrsät kypsyttääpi,
Paksut leivät paisteloopi."
Jurahtaapi Jussillenkin,
Veljellensä vertahasti:
"Sivallappas siivon sihti,
Hovista käri hopia,
Kaputainin kakka-seula!
Minä peijahiin Papillen
Samulillen sanelen
Tulla kestihin keralla.
Saisin sillen siivon-leivät,
Kymmen-kapan kyrsäisiä.
(Jospa jäisi Jaakollenkin,
Elikkä Eskelisellen,
— Siitten antaisin Oarollen).
Muita ruokisin muruilla,
Tähtehillä täyttäisihin."