"Sehän on kaikki hyvin viisasta", sanoi päällikkö, "mutta siitä ei käy selville, kuinka Ukkosen Veli saattoi edeltäpäin tietää, milloin lohikäärme saapuisi."
"Sinä ymmärrät sen, kunhan olen päättänyt selitykseni", jatkoi poppamies. "Tämän hirveän lohikäärmeen, joka alituisesti himoitsee aurinkoa, pitävät valkoiset poppamiehet vangittuna suunnattomassa luolassa kaukana idässä. Ja joka kerta, kun lohikäärme on polttanut suunsa, palaa se vapaaehtoisesti luolaan, sillä hänellä on hirveät tuskat, jotka lievenevät vain siellä. Mutta jonkun ajan kuluttua, kuukausien, ehkäpä vasta vuosien perästä, haavat parantuvat, ja silloin se taas vastustamattomasti haluaa niellä auringon. Hän joutuu silloin niin hirveään raivoon huomatessaan olevansa vankina, että vuori vapisee perustuksiaan myöten, ja estääkseen tuhoavaa maanjäristystä avaavat valkeat poppamiehet luolan ovet ja päästävät lohikäärmeen ulos. Mutta, huomaa päällikkö, joka kerta kun se tapahtuu, saavat kaikki valkeat poppamiehet, missä ikänä he lienevätkin, jollakin salaisella tavalla tietoa tästä. Ja kun he edeltäpäin tietävät, miten paljon aikaa lohikäärme tarvitsee päästäksensä aurinkoon, niin on heidän helppo laskea, milloin auringonpimennys alkaa. Nyt huomaat, päällikkö, miten Ukkosen Veli saattoi tehdä niinkuin hän teki. Kaikki hänen loihtunsa tarkoittivat vain meidän pettämistämme ja pelottamistamme."
"Miksikä et sanonut tätä heti niinkauankuin valkoinen poppamies oli vielä käsissämme", kysyi Kirjava Kotka synkkänä.
"Siksi, että veljeni eivät olisi uskoneet minua. Vain sinun korvasi, viisas päällikkö, ovat luodut oikein ymmärtämään totuutta."
Päällikkö istui hyvän aikaa ääneti ja tuumi synkkänä mitä hän vasta oli kuullut. Vihdoin hän sanoi:
"Minä uskon sinua, Luspa, sillä sinä olet viisaista viisain. Mutta sanohan, luuletko, että olisi vaarallista ottaa Ukkosen Veli hengiltä, hänen ollessaan kotimatkalla ja luullessaan, että hän on lyönyt maqualaiset sokeudella?"
Pirullinen hymyily karehti poppamiehen synkillä kasvoilla.
"Ei", sanoi hän, "vaarallista se ei olisi, jos minä olen mukana ja me hautaamme hänen kuolleen ruumiinsa erämaahan, kauaksi maqualaisten kylistä. Minulla on varmat keinot, joilla sidon hänen henkensä ruumiiseen, niin ettei meillä ole vaaraa, jos vain tulevaisuudessa kartamme sitä paikkaa, jonne hän haudataan. Minun neuvoni on siis se, että sinä, päällikkö, lähdet minun kanssani ajamaan häntä takaa."
Tämä vastaus miellytti silminnähtävästi suuresti päällikköä. Hänen kasvonsa loistivat voitonriemua ja mustat silmät leimusivat vihaa. Mutta sitä testi vain hetken aikaa. Sitten näyttivät epäilyt heräävän, eikä hän salannut niitä poppamieheltäkään.
"Veljeni on hyvin viisas", sanoi hän, "mutta voiko hän avata myös Kalkalokäärmeen ja Majavantappajan silmät näkemään totuutta? He vastustavat takaa-ajoa ja useimmat heimon jäsenistä puhuvat heidän suunsa kautta. Heidän mielestään valkoinen poppamies on voittanut Luspan eivätkä seuraa hänen neuvoansa."