Mutta Luspa tiesi tähänkin neuvon. "Paitsi minua ei urhoollinen päällikkömme tarvitse kuin kymmenen miestä, ja he seuraavat häntä, jos hän sanoo, että hän teltassaan on puhutellut isiensä henkiä ja heiltä saanut tietää, että sen jälkeen kuin aurinko on jälleen kirkastunut, ei valkoinen poppamies ole enää sen vaarallisempi kuin kalkalokäärme, joka purtuaan on tyhjentänyt kaiken myrkkynsä. Majavantappaja ja hänen liittolaisensa eivät tarvitse tietää koko asiasta mitään, ennenkuin retkikunta on palannut takaisin suoritettuaan onnellisesti työnsä. Lähdetään matkaan auringon mentyä mailleen ja pimeyden peittäessä kylän."
Mutta Kirjava Kotka esteli vieläkin:
"Pimeässä me emme voi seurata pakolaisten jälkiä ja aamun sarastaessa he ovat ennättäneet jo kauaksi. Valkoiset miehet eivät vitkastele, kun he pakenevat Kirjavan Kotkan kostea."
"Lähettäköön Kirjava Kotka heti paikalla kaksi tiedustelijaa, jotka seuraavat valkoisten jälkiä ja selvin merkein merkitsevät heidän suuntansa. Varmaankin Ukkosen Veli ja Jäljetön lepäävät yöllä, jotta he eivät pimeässä jättäisi jälkeensä kovin selviä jälkiä."
Tämä neuvo miellytti siinä määrin Kirjavaa Kotkaa, että hän unohti intiaani-arvokkaisuutensa ja hyökäten pystyyn huudahti:
"Luspa on viisain kaikista, ja miksikä en silloin seuraisi hänen neuvoaan? Kirjava Kotka menee nyt lähettämään kaksi tiedustelijaa matkaan. Hän tietää, että Luspan avulla me voitamme."
Nyt ystävykset erosivat. Kummankin silmissä hehkui pohjaton viha. Ukkosen Veli oli voittanut Luspan eikä sellaista intiaani-poppamies voi koskaan unohtaa.
* * * * *
Aamu alkaa sarastaa ja punainen viiru idässä heittää salaperäisen loisteensa puiden latvoihin, ennustaen uutta päivää. Nyt Nick Truve vuorossaan istuu kalliolla ja valvoo Pekka Drufvan nukkuessa. Viimeksimainittu on niin syvälle painunut lehtikasaan, että vain hänen kasvonsa näkyvät. Ja nämät kasvot muistuttavat pikemmin intiaania kuin valkeaihoista, sillä vaikka hän moneen kertaan oli pessyt kasvonsa joessa, ei musta väri, jota Luspa oli puhaltanut häneen, ollut kokonaan lähtenyt. Se oli vain vaalennut ja muuttunut ruskeanpunaiseksi mustan asemesta. Mutta näillä maalatuilla piirteillä karehti onnekas ilme, joka ei soveltunut nykyhetkeen.
Hän uneksi Greta Printzistä. Hän oli ollut Pekka Drufvan ajatuksissa, kun hän seisoi sidottuna puuhun, kuolema silmiensä edessä. Ja nyt hän ilmestyi hänelle unessa.