Äkkiä kajahti peipposen kutsuääni. Sen täytyi lähteä intiaanista, sillä peipponen on ääneti pimeän tultua. Ja Pekka Drufva ymmärsi merkin. Hän nousi ja astui reippain askelin patsasta kohti, joka puolestaan laskeutui alas jalustimeltaan ja tuli puoli tiessä häntä vastaan.
"Uncas!"
"Ukkosen Veli!"
He puristivat toistensa kättä, sillä seurustellessaan Pekka Drufvan kanssa käytti Uncas valkeaihoisten tervehdystapaa.
Kun he olivat käyneet istumaan sille paikalle, jonka Pekka Drufva oli valinnut yöleirikseen, kertoi tämä ystävälleen Uncasille, yksityiskohtaisemmin tyttöjen ryöstöstä kuin mitä sanantuoja oli voinut tehdä, ja selvitteli hänelle lopulta pelastussuunnitelmansa. Uncas puolestaan kertoi, että päällikkö Kovapää oli pystyttänyt pienemmän leirinsä Timberjoen lähdejärven rannalle ja väitti varmasti, että tytöt olivat viedyt sinne. Sitä vastoin oli irokeesien päävoimalla suurempi leiri paria peninkulmaa idempänä, ja tätä vastaan mohikaanit olivat aikoneet tehdä suuren hyökkäyksen, koska valkea päällikkö oli luvannut heille 30 sotamiestä avuksi. Että Kovapäällä ja hänen miehillään Timberjärven rannalla tulisi siis olemaan muutakin työtä kuin vartioida naisia, oli päivän selvää, ja siten, arveli Uncas, tarjoutuisi joku tilaisuus varmaan tyttöjenkin pelastamiseen.
Tämän jälkeen molemmat ystävät vaipuivat uneen lähteäkseen seuraavana päivänä päämääräänsä kohti.
YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
Intiaanileiri.
Kauniilla pengermällä, jolla kasvoi vain harvassa puita, aivan lähellä Timberjärveä, oli pystytetty suuremmanpuoleinen intiaanileiri, sellainen, jommoisia he pystyttävät, kun he, ollessaan pitemmillä metsästysretkillä, tahtoivat oleskella kauemman aikaa loitolla kylistään, tai kun he sodan aikana tarvitsivat varsinaisen taistelutantereen takana olevaa turvapaikkaa, jonne he tarpeen tullen saattoivat peräytyä ja missä heidän vaimonsa ja lapsensa olivat turvassa. Tässä oli nyt jälkimäinen tapaus kysymyksessä. Leiri oli myöskin sen verran vahvistettu, että murrosaita ympäröi sitä. Asuinrakennuksina oli telttoja ylhäisemmille henkilöille ja kaikkein alkuperäisimpiä, tilapäisesti rakennettuja risumajoja suurelle joukolle. Keskellä leiriä oli suuremmanpuoleinen teltta ja sen vieressä pienempi mutta erittäin hyvin tehty teltta. Edellisessä asui päällikkö Kovapää lempivaimonsa kanssa; toiseen olivat sijoitetut neidet Printz sekä eräs vanha intiaaninainen, Kaketu nimeltänsä, joka samalla kertaa toimi edellisten palvelijattarena ja vahtina. Hänen valvontansa alaisena tytöt saivat vapaasti liikkua leirin alueella, niin, vieläpä sen ulkopuolellakin, kun Kaketu oli erittäin armollisella tuulella, niinpä esim. aina kilometrin päässä olevassa järvenrannassakin.
Paitsi sitä, että Kaketu oli pahansuopa, oli hänestä vielä sekin vastus, etteivät neitoset voineet muuta kuin merkkien ja eleitten avulla puhua hänen kanssaan, sillä hän ei puhunut mitään muuta kuin irokeesien kieltä, jota tytöt puolestaan eivät lainkaan ymmärtäneet.