Metsälilja alkoi nyt kertoa puolisonsa, Kovapään erinomaisuuksista: hänen vastustamattomasta rohkeudestaan, joka teki hänet kaikkien vihollisten kauhuksi, hänen hyvästä metsäonnestaan ja -taidostaan, hänen viisaudestaan neuvostulen ääressä, sekä monista muista eduista, jotka ovat intiaanin kaunistus. Ja hän päätti sillä vakuutuksella, että hän oli kovin iloinen ja onnellinen saadessaan olla sellaisen miehen rakkain vaimo.
"Onko Kovapäällä useampia vaimoja", kysyi neiti Lydia.
"Suurella päälliköllä täytyy olla monta vaimoa. Mitenkä muuten kaikki työt majassa, käsikivien ääressä, viljelysmailla tulisivat tehdyiksi ja kuka kantaisi hänen taakkojaan tai ompelisi hänen vaatteensa? Siinä olisi liiaksi työtä yhdelle. Mutta ainoa vaimoistaan, jota Kovapää rakastaa, olen minä", vakuutti Metsälilja osoitteen varmuudeksi sydäntään. "Jollei niin olisi", lisäsi hän, "miksikä hän olisi sitten jättänyt kaikki muut kylään ja ottanut minut mukaansa, kun hän läksi mohikaaneja vastaan sotimaan?"
"Enpä ihmettele, että hän rakastaa sinua", sanoi Greta, "sillä sinä olet hyvin kaunis ja silmistäsi näen, että olet myös hyvä."
"Niin", sanoi Metsälilja vilpittömästi, "Metsälilja on kaunis ja hänellä on hellä ja rakastava sydän. Ennenkuin Kovapää vei minut majaansa, oli isäni majan oven ulkopuolella runsaasti metsänriistaa."
Hän tahtoi sillä sanoa, että hänellä oli ollut paljon kosijoita.
"Mutta", sanoi taaskin Greta, "salli, että kysyn sinulta jotakin, kaunis Metsälilja. Sinä itsekö vai isäsikö valitsi Kovapään mieheksesi?"
"Me valitsimme hänet molemmat", vastasi hän nauraen.
Varmaankin Greta neiti olisi jatkanut tutkintoaan aineessa, joka näytti suuresti huvittavan häntä, jollei tumma varjo olisi langennut keskustelevien yli. Eräs mies pimensi teltanaukon, ja sisäänastujan tytöt tunsivat Peter Irgensiksi. Hänen tulonsa sai kaikki keskustelut vaikenemaan, ja herätti, varsinkin molempien valkoisten tyttöjen mielessä, kaikke muuta kuin mieluisia tunteita.
Välittämättä edes tervehtiä asettui raaka ja pörröinen hollantilainen heidän eteensä seisomaan, katseli heitä ivallisin katsein ja sanoi vihdoin hiukan murtaen ruotsiksi: