Kun hän oli poistunut, kuiskasi Metsälilja molemmille tytöille:
"Minä olen teidän ystävänne, ja jos teille sattuisi tilaisuus karata
Vesirotan kynsistä, niin autan teitä."
* * * * *
Sen kohtauksen aikana, jonka yllä kuvasimme, oli päällikkö Kovapää ollut poissa leiristä. Pari tuntia myöhemmin hän palasi takaisin, mutta hänen hahmonsa ennusti ukkosta ja salamaa. Peter Irgens oli kiiruhtanut häntä vastaan, sillä hän toivoi päällikön avulla voivansa kiiruhduttaa aikeitansa kuvernöörin tyttärien suhteen, ehkäpä hän aikoi myös valittaa Metsäliljan käytöstä, mutta kun hän näki uhkaavan ja synkän ilmeen päällikön kasvoilla, vaikeni hän ja päätti säästää asiansa esittämisen edullisempaan aikaan. Mutta Kovapäälläkin näytti olevan jotakin sanottavaa hollantilaiselle, sillä hän viittasi häntä seuraamaan mukanaan päällikön telttaan.
Kun he olivat jääneet yksin, odotti Irgens, että Kovapää alkaisi keskustelun, mutta tämä oli vaiti ja näytti vihaiselta. Silloin Irgens päätti tarttua härkää sarviin kiinni.
"Mitä uutta kuuluu irokeesipäällikköjen neuvotulen luota", kysyi hän pehmeällä ja mairittelevalla äänellä.
Kovapää oli näet ollut päällikkökokouksessa läsnä itäisessä leirissä.
Vastaus kuului:
"Kovapään silmä oli sumea, kun hän suostu: auttamaan Vesirottaa valkoisen päällikön tyttärien ryöstämisessä."
"Miksikä niin", kysyi Irgens hämmästyneenä.
"Miksikä? Mene tarkastamaan mohikaanien leiriä, kun he kerääntyvät taistellakseen meitä vastaan, niin näet heidän joukossaan kolmekymmentä pyssyä, paitsi kahta valkeaa päällikköä, joilla on pitkät puukot. Uuden Jokilinnan päällikkö johtaa! heitä ja hän on lähettänyt sanan meidän päälliköillemme, että hän ja hänen miehensä ovat tulleet rankaisemaan meitä siksi, että autoimme Vesirottaa ryöstämään ylipäällikön tyttäret."