Maanmittareista oli siihen aikaan suuri puute, mutta ansio oli hyvä. Siten aika kului. Luopuipa kuningatar Kristiina vihdoin valtaistuimestaan ja Kaarle Kustaa tuli kuninkaaksi. Sen mukana syttyi Puolan sota, ja Pekka Drufva läksi kesällä 1655 taas mukaan. Samana vuonna everstiluutnantti Printz palasi Ruotsiin, jätettyään kuvernöörin paikkansa Uudessa Ruotsissa luutnantti Johan Papegojalle. Mutta vasta syksyllä hän perheineen astui maihin Göteborgissa, ja silloin oli Pekka Drufva jo Puolassa.
Rakastavaiset eivät siis saaneet tavata toisiaan.
NELJÄSKOLMATTA LUKU.
Oikea saapuu.
Taaskin on juhannus-aatto soittoineen ja tanssineen ja salkoineen, mutta nyt on vuosi 1657. Yksitoista vuotta on siis kulunut siitä, kun viimeksi kohtasimme ketään tämän kertomuksen henkilöistä. Ja näyttämökin on toinen. Me olemme näet nyt Gunillaberg nimisessä kartanossa, joka sijaitsee noin kahden peninkulman päässä Jönköpingin kaupungista. Talon, joka ulkomuodoltaan on varsin yksinkertainen, mutta sijaitsee ihanalla paikalla, omisti Jönköpingin linnan komentaja, vanha tuttavamme Uuden Ruotsin päiviltä, everstiluutnantti, nyttemmin eversti Johan Printz. Vuonna 1655 oli hän näet saapunut kotimaahansa ja saanut yllämainitun toimen. Talvisin hän asui Jönköpingin linnassa, mutta ensi kertaa hän vietti nyt kesää vasta ostamassaan kartanossa, Gunillabergissä.
Tilavalla pihamaalla, jota tuuheat jalavat varjostivat, oli kukkasalko pystytetty ja sen ympärillä tanssitaan parasta aikaa. Katselijoiden parissa on eversti itse, ja hänen käsivarteensa nojautuu nuori kaunis nainen, jonka me heti tunnemme neiti Greta Printziksi, joka kuluneena yhtenätoista vuonna on vain entisestään kaunistunut. Vartalo on täyteläisempi ja piirteet vähemmän tyttömäiset, mutta silmät, reipas ryhti sekä veitikkamainen ilme on sama kuin ennenkin. Hän on nyt ainoana lapsena everstin talossa, sillä hänen toinen avioliittonsa on lapseton ja toiset tyttäret ovat naimisissa. Vuonna 1647 sai näet vänrikki Knut Liljehöök periä suuren tilan ja matkusti sen vuoksi kotiin ensimäisellä laivalla. Mutta sitä ennen vihittiin hänet Uuden Göteborgin vasta valmistuneessa kirkossa neiti Lydia Printzin kanssa, joka seurasi miestään Ruotsiin. Neiti Gretallakin oli, palattuaan kotimaahan, ollut useita kosijoita, mutta hän oli antanut kaikille rukkaset.
Kun isä ja tytär olivat hetken aikaa katselleet vilkasta elämää kukkasalon ympärillä, sanoi eversti:
"Tulehan, Greta, hetkeksi puutarhaan syreenilehtoon. Minulla on hiukan puhuttavaa sinulle."
Käytyään istumaan tuoksuavaan lehtimajaan, jonne melu ja soitto tanssipaikalta tuskin kuului, jatkoi hän puhettaan:
"Tahdon hyvissä ajoin valmistaa sinua erääseen vieraskäyntiin. Asessori Frejdenfelt tulee tänne huomenna. Niinkuin voinet arvata, tarkoittaa hänen käyntinsä ensi sijassa sinua."