"Evert Horn."
"Niin, niin, minä annoin korpraalille Venäjän sodassa kaatuneen, unohtumattoman ystäväni nimen. Sinä olet totta totisesti oikea mies."
De la Gardie työnsi nyt aamiaispöydän syrjään ja sulki kersantin syleilyynsä, liikutuksen kyynelten vieriessä hänen partaansa.
"Kauanko olit vankina?"
"Puolitoista vuotta."
"Lunastettiinko sinut?"
"Ei, minä lunastin itseni karkaamalla, ja monien seikkailujen jäljestä pääsin Liivinmaalle."
"Miksi et silloin tullut luokseni? Olinhan niihin aikoihin Liivinmaan kuvernöörinä."
"Minusta tuntui vastenmieliseltä pyytää palkintoa sen johdosta, että olin täyttänyt vain velvollisuuteni varsinkin kun silloin oli vain kysymys minusta itsestäni. Nyt sitä vastoin — —"
"Nyt — —"