Hänen puheensa keskeytti räjähdys, joka sai koko vuoren vavahtamaan perustuksiaan myöten ja samalla käytävä muuttui pilkkosenpimeäksi. Kauhun vallassa he ryntäsivät aukolle. Suunnaton kivilohkare peitti sitä, niin ettei kissakaan olisi voinut tunkeutua siitä ulos, vielä vähemmän ihminen. — —
He ymmärsivät heti, mitä oli tapahtunut. Irokeesit olivat vierittäneet alas kivilohkareen kallion huipulta, ja heidän yrityksensä oli onnistunut niin hyvin, että kivilohkare tukkesi täydellisesti luolan suun.
He olivat elävältä haudatut.
KYMMENES LUKU.
Kostaja saapuu.
Gertrud, Mackin vaimo, oli tuudittanut uneen pienokaisensa. Oli jo varsin myöhäinen ilta, mutta levottomana miehestään ei hän malttanut seurata pienokaisten esimerkkiä, vaan kävi istumaan pöydän ääreen ja luki talikynttilän valossa raamattua. Tämä pyhä kirja oli hänen lohdutuksensa, ja sen lehdistä näkyikin, että sitä oli ahkerasti käytetty.
Pienessä uutisasukkaan majassa oli hiljaista. Lasten kevyt hengitys, heidän nukkuessaan viattomuuden unta, ja lukevan emännän hiljainen mutina olivat ainoat äänet, jotka häiritsivät illan hiljaisuutta.
Siten Gertrud oli istunut hyvän aikaa, kun ulkoa tuleva melu sai hänen sydämensä sytkähtämään ja hänen ruumiinsa vapisemaan pelonsekaisesta ilosta. Eteisestä kuului miehen raskaita askelia ja heti sen jälkeen joku tarttui lujasti ovenripaan.
Tuliko Mack kotiin? Vieras olisi hapuillut pimeässä eteisessä, vieraan käsi ei olisi niin varmasti heti löytänyt ovenripaa. — Niin, Mack se varmaankin oli!
Gertrud nousi kiiruhtaakseen häntä vastaani