Samassa Gertrud näki näyn, joka tavallisissa olosuhteissa olisi kauheasti peloittanut häntä, mutta joka nyt suuresti lisäsi hänen rohkeuttaan. Kattoikkuna oli auki, sillä ulkona oli hyvin lämmin. Ja sen reunan takaa hän huomasi tumman pään ja mustien, säkenöivien silmien kurkistavan alas.
"Avain, avain", huusi Peter Irgens.
"Se on pöytälaatikossa", vastasi sidottu vaimo.
Hollantilainen astui pöydän luo, veti ulos laatikon ja alkoi sieltä etsiä avainta.
Hän seisoi eteenpäin kumartuneena suoraan kattoikkunan alla.
Seuraavassa silmänräpäyksessä hyppäsi intiaani alas ikkunasta hänen selkäänsä.
Nyt syntyi hirveä tappelu. Hollantilainen, vaikka hän olikin lähes 60-vuotias, oli hyvin voimakas mutta intiaani toisaalta oli tarttunut lujasti hänen käsivarsiin ja kaulaan kiinni. Molemmat kaatuivat kumoon lattialle. Mutta sitten hyppäsi vielä toinenkin intiaani alas ikkunasta ja silloin Peter Irgens tuli piankin voitetuksi, ja hetken kuluttua hän oli käsistä ja jaloista sidottu samoilla köysillä, joilla hän äsken oli kahlehtinut Gertrudin.
Gertrud tiesi, mistä apu oli tullut. Uncas oli luvannut antaa väkensä näkymättömänä vartioida häntä, eivätkä he olleet laiminlyöneet tehtäväänsä.
Gertrud ei osannut puhua pelastajiensa kanssa, mutta hän kiitti heitä silmillään.