Kaksi miestä oli sittenkin ruotsalaisten leirissä, jotka eivät olleet yhtä tyytyväisiä asioiden kehitykseen, nimittäin Nick Truve ja Pekka Drufva. "Tämän rauhan takana piilee petos", sanoivat he. "Maqualaiset koettavat saada meidät rauhallisiksi ja odottavat hetkeä, jolloin liittolaisemme ovat poistuneet. Sitten he aikovat tehdä hyvät kaupat anastamalla omat tavaransa sekä voittamalla meidät." Mutta Styvertsen ei tahtonut ottaa tätä varotusta korviinsa. Hän uskoi Kirjavan Kotkan rehellisyyteen ja väitti, ettei koko hänen pitkän kokemuksensa aikana intiaanit olleet tehneet itseään syypäiksi sellaiseen petokseen, jota nämät molemmat pelkäsivät.
"Ei", sanoi Pekka Drufva, "ei kukaan lenni-lenapeista sitä tekisikään. Ja muitten intiaanien kanssa ruotsalaiset tähän saakka ovat olleet hyvin vähän kosketuksissa. Mutta maqualaisista voi olettaa mitä hyvänsä."
"Intiaani kuin intiaani", arveli Styvertsen.
Punaisten ystävien parissa oli kuitenkin eräs, joka oli samaa mieltä kuin tiedustelijatkin, nimittäin Minquaspäällikkö, Lentävä Orava. Tämä tarjoutui koko heimonsa kera, johon kuului hiukan toista sataa miestä, viipymään Schylkilljoen rannalla yhtä kauan kuin valkoihoisetkin. Suuressa arvossa pidetyn Minquaspäällikön mielipide teki vaikutuksensa Styvertseniin, niin että tämä suostui tarjoumukseen.
Tavaroiden hyvä menekki sai aikaan sen, että ne loppuivat paljoa aikaisemmin kuin mitä oli oletettu tai jo viidentenä päivänä päivällisen aikana. Lopun päivästä käytettiin ostettujen tavaroiden sälyttämiseen veneisiin. Varhain seuraavana aamuna oli määrä lähteä kotimatkalle.
Vähää ennen auringonlaskua sinä päivänä tapasi Pekka Drufva sattumalta
Styvertsenin, jolloin tämä sanoi:
"Nyt näkyy, että olin oikeassa maqualaisten rauhallisiin aikeihin nähden."
"Mistä se näkyy", kysyi tiedustelija.
"Mene ylös kukkulalle sotilasvahdin luo, niin saat nähdä. Maqualaiset ovat hajottaneet leirinsä, sammuttaneet tulensa ja ovat nyt kotiinlähdössä."
"Niin, kunhan voisi olla oikein varma siitä, että he lähtevät kotiinsa. Pian he katoavat metsän kätköön, ja kuka tietää, mitä tietä he sitten kulkevat."