"Eikö sinulla sitten ole mitään minulle sanottavaa, Engelbrekt?" kysyi vaimo.
"Voi, vaimo, vaimo", puhkesi taas Engelbrekt sanomaan, ikään kuin heräten niistä ajatuksista, jotka häntä pitivät vallassaan, "tänä päivänä on minulla ollut niin paljon puuhaa, että olen tuskin saanut puhua sanaakaan sinun kanssasi, ja kuitenkaan ei kukaan tiedä, milloin tämän jälkeen saamme puhella toistemme kanssa… No, no, elä itke. Kyllä minä tulen terveenä takaisin, luottakaamme Jumalaan…" Tuo vakava mies pusersi rikki pari kyyneltä ja vaimo painoi päänsä hänen rintaansa vasten. Mutta Engelbrekt nosti hänen päätänsä ja suuteli häntä.
"Rohkeutta nyt vaimo … sinun tulee pitää huolta kodista ja talosta, ja jos tarvitset hyviä neuvoja niin turvaudu…"
Hän vaikeni yht'äkkiä. Eräs nimi oli päästä hänen huuliltaan, nimi, joka niillä aina, mikäli näytti, tärkeillä hetkillä oli saapuvilla. Mutta nyt hän viivytteli sen lausumista ja hänen silmänsä tuijottivat pitkin huonetta ikään kuin läväistäkseen pimeyden ja löytääkseen valoa. Pitkään hän ei kuitenkaan viivytellyt, ennen kuin jatkoi:
"Ja jos hyviä neuvoja tarvitset, niin turvaudu Pater Johannekseen. Sano hänelle Engelbrektin kerran elämässään epäilleen häntä, mutta pyydä hänen suomaan se anteeksi. Minä uskon sinut ja talon ja kodin hänen huostaansa. Ja nyt hyvästi, vaimo, Jumala ja kaikki pyhimykset sinua suojelkoot!"
Hän suuteli taas vaimoansa. Sen jälkeen hän tempasi hatun käteensä, painoi sen päähänsä ja riensi ulos Hermanin seuraamana.
XII.
P. Yrjänän ammattikunnan kokoushuone.
Nuo molemmat miehet astuivat nopein askelin alas sillalle päin ja päästyänsä toiselle puolelle virtaa poikkesivat vasemmalle, nousivat vähitellen harjun rinnettä loitolta sivuuttaen kauppamiesten puodit ja jatkoivat sitten kulkuansa pientä kappelia kohti. Myrsky oli yltynyt ja alkoi sataa. He näkivät kaukaa tulia voudintalosta ja päästyänsä kappelin kohdalle paistoivat myöskin kokoushuoneen tulet heille tervetulijaisiksi. Se sijaitsi kappelin vierellä kohottaen pientä torninhuippuansa korkeutta kohti ja näytti pieneltä lapselta vanhemman sisarensa rinnalla, jona vanhaa kappelia kyllä saattoi pitää.
Tätä suhteellisuutta ei saa pitää ainoastaan ulkonaisena ja satunnaisena, sillä ylimalkaan oli olemassa todella sisällistäkin ja oleellista yhteyttä kirkon ja ammattikuntain kesken.