"Saatatpa ylpeillä, Lydert Rosenbrygge, kuuluvasi kaupunkiin, jolla on sellainen menneisyys, ja sukuun, jolla on sellaiset muistot, kuin sinun."
"Niinpä teenkin", vastasi Lydert jonkinlaisella kainoudella, joka kuitenkin enemmän paljasti kuin peitti, "mutta uskokaapa taikka elkää, niin pidän yhtä suurenarvoisena sitä, että kauppamatkoillani olen joutunut tuntemaan teidän isänmaanne."
"Ja miksi niin, Lydert kauppias?"
"Luuletteko sitten, ett'en kykene käsittämään, mitä nykyään jokaisen Ruotsin miehen sydämen pohjassa liikkuu. Eikö se ole sellaista, jota minun kyllä tulee ymmärtää? Jousta jännitetään sortajan pään varalle, miekkaa tahkotaan."
Pitemmälle ei kauppias ehtinyt. Nuo neljä veljeä kohosivat kellarista ja nyt täytettiin juomasarvet ja haarikat ja maljat, ja ammatinvanhin soitti kelloa. Tämä tehtiin suurella juhlallisuudella. Toimitsijamiehet kulkivat ympäri kantaen tulisoihtuja ja pyyhkeitä, sillä ensimmäinen muistomalja oli nyt juotava. Tämä juotiin "Vapahtajan muistoksi, Neitsyt Maarian muistoksi ja Pyhän Yrjänä ritarin muistoksi" ja sanottiin "suurimmaksi muistoksi."
Kaikki päät paljastuivat, niin kuin oli säädetty, ja sekä sisaret että veljet nousivat seisomaan ja lauloivat. Näiden ammattikunnan sääntöjen rikkominen rangaistiin sakoilla, samoin jos joku juodessaan läikäytti juomaa tai pudotti juoma-astian.
Laulun lopetettuaan ja maljan juotuaan kävi taas veljeskunta istumaan ja siellä täällä alkoi taas syntyä puhelua yksityisten jäsenten kesken. Näin kävi etenkin Lydert Rosenbryggen ja Hermanin kesken.
"Tiedättekö", sanoi edellinen, "kun aamupäivällä kuulin tuon jalon vuoritilallisen puhuvan kansalle, niin johtui siitä elävästi mieleeni, mitä monesti olen kuullut kerrottavan oman isäni esiintymisestä, kun hän puhui syntymäkaupunkini puolesta teidän entiselle kuninkaallenne, Albrektille."
"Albrekt kuninkaalle…"
"Niin, sen jälkeen kuin hän menetettyään Ruotsin kruunun Meklenburgin herttuana oli joutunut kaupunkimme kanssa riitaan. Isäni oli silloin senaatissa ja oli yksi niistä, jotka lähetettiin kuninkaan puheille taivuttamaan häntä kohtuuttomia vaatimuksiansa alentamaan."