Näin sanoen nousi kauppias seisoalleen ja astui aitausta kohti. Herman oli kahden vaiheella, mutta sitten hänkin nousi ja seurasi.
Eteiseen päästyään he kohtasivat toimitsijamiehen, joka tuli alhaalta kellarista.
"Jos teillä on jotakin toimittamista veljet", sanoi tämä, "niin joutukaa, sillä kohta juodaan malja Pyhälle ristille ja Pyhän Eerikin ja Pyhän Olavin muistolle."
"Paljoa ennen sitä olemme jälleen täällä", vastasi kauppias ja otti
Hermania kädestä.
Toimitsijamies hävisi saliin ja nämä molemmat miehet riensivät poikki eteisen ovelle, joka sieltä vei pihalle.
Heidän kulkiessaan kappelimäelle päin antavan oven ohitse kuului sieltä, kuin sitä olisi kolkutettu. Herman pysähtyi ja aikoi avata oven, mutta kauppias veti hänet mukaansa.
"Myrsky se ovea tempoo", sanoi hän, "elkäämme turhanpäiten menettäkö aikaa!"
Herman piti tätä varsin luultavana ja kohta he seisoivat pihamaalla.
Oli äsken lakannut satamasta, mutta myrsky oli yltynyt hirmumyrskyksi.
Pilvet lensivät huimaa vauhtia taivaalla ja niiden lomista paistoi kuu.
Nopein askelin astuivat miehet pihamaan poikki, kauppias edellä ja
Herman kohta perässä.
Heidän päästyänsä pihamaan reunaan, mihin kartanonasemaa ympäröivä lauta-aita heitti synkän varjon, pysähtyi kauppias.
"Tässä se on", sanoi hän.