"Eikö teillä ole mitään muuta käskettävää?" kysyi tuo nöyrä Martti.
"Ei, ei ole … hyvin ovat asiat sillänsä", vastasi vouti.
"Siis tunninko perästä?"
Vouti nyökäytti myöntäen päätänsä ja sillä läksi Marttikin.
"Ja nyt, kunnianarvoisa pateri", sanoi sitten vouti tälle, "saatatte kai kirvoittaa kielenne kantimia? Hyvä ystävä on aina tervetullut, sen tähden en nyt kysykkään asiaanne!"
"Tahdoin vielä kerran tavata teitä", vastasi munkki, "ja hankkia varman tiedon siitä, tokko tosiaankin aiotte seurata neuvoani. Vaara väjyy, missä sitä vähimmin aavistatte, ja ylenkatseenne teki minut levottomaksi."
"Kuulitteko, mitä tuo mies ennen lähtemistään sanoi ja mitä minä hänelle vastasin?"
"Sen kuulin!"
"No niin, Martti menee lähettinäni kuninkaan puheille ja tunnin kuluttua hän nousee ratsaille."
"Jos niin on asian laita", vastasi munkki, "niin sitten minulla ei ole mitään enempää teille sanomista."