Hänen valitushuutonsa se myrskyn pauhinan lävitse oli tunkenut miesten korviin. Mutta eipä vaan yksin hänen huutonsa valittanut, koko hänen olentonsa, kuollut lapsi ojennetuilla käsivarsilla, oli kuin kangistunut valitushuuto oikeuden herralle. Yksin nuo kovakiskoiset miehetkin heltyivät tämän nähdessään ja kyyneliä kimalteli heidän parrassaan, kun kääntyivät pois päin.
Pietari Ulvinpoika sivalsi miekkansa tupesta ja aikoi rynnätä tupaa kohti. Mutta Hannu tarttui häntä käteen.
"Ei, ei"; sanoi hän, "odota Pietari, minä nyt tiedän paremman neuvon. Me otamme vaimot mukaamme ja viemme heidät minun kotiini. Tahdonpa sitten nähdä, kuka uskaltaa ne sieltä ottaa, niin kauvan kuin Hannu Djäkn kykenee miekkaa käyttämään. Antakaa rosvojoukon huvitella tuolla olutkapakassa. Sitä parempi, jos he eivät tiedä, mihin heidän vankinsa ovat joutuneet; siitä he saattaisivat saada kyllä tarpeellisen ylimääräisen kestityksen jälestä päin."
Vaimo parat olivat kuunnelleet miesten puhetta ja olivat kaikki nousseet pystyyn.
"Te olette ymmärtäneet oikein", sanoi hän, "tulkaa mukanani talooni.
Siellä teitä odottaa lämmin tupa … kyllä minä seurauksista vastaan.
Mutta ei mitään hälinää, yksittäin, tästä pitkin maantienojaa …
joutukaa."
Myöskin äskensyntyneen poloinen äiti oli ymmärtänyt miesten hyvän tarkoituksen. Hän koetti nousta seisomaan, mutta ei kyennyt, hän vaipui takaisin maahan.
"Ota hänet syliisi, mies", sanoi silloin Hannu ja viittasi rengille, "minä otan lapsen ja minä tahdon olla viimeisenä miehenä tällä retkellä."
Ja kaikki kävi, niin kuin Hannu Djäkn tahtoi. Renki kulki edellä kantaen pyörtynyttä vaimoa, sitten toiset, yksittäin, ja viimeisinä Hannu ja Pietari Ulvinpoika. Kaikki olivat vaiti ja myrskyn pauhina ja virran kohina estivät sitä paitsi kuulemasta heidän askeliansa, silloinkin kun jalat polkivat kovaa maata.
Noin tunnin perästä istuivat nuo viluiset ja nälkäiset vaimo parat muutamassa Ornäsin talon huoneessa roihuavan takkavalkean ääressä ja isäntä ja hänen vaimonsa kävelivät jakelemassa ruokaa ja olutta.
"Nyt saatamme nukkua rauhassa", sanoi mies sitten, kun hän ja hänen vaimonsa olivat päässeet makuuhuoneeseensa, "tulipa tästä sitten mitä tulikaan."