"Ettekö siis tavannut kuningasta?"
"En, tarkoitukseni oli matkustaa Seelannin kautta, mutta viivyin liian kauvan korkea-arvoisten isäin luona Baselissa…"
"Ah … olette ollut siellä … ja tiedätte kai kertoa rakkaan veljemme, Niilo Ragvaldinpojan puheesta?"
"Tiedän kyllä, hurskas herra. Olinpa vielä läsnä kokousta avattaessakin. Nuo mahtavat herrat ja ruhtinaat hämmästyivät niin suurta oppia, eikä kukaan kyennyt kumoamaan hänen väitteitänsä. Heidän täytyi myöntää, että hänellä sen maan edustajana, josta göötit ovat lähteneet, oli oikeus ylimmäiseen sijaan, koskapa tämä oli määrättävä siinä järjestyksessä, missä eri kansat ovat tulleet kristityiksi."
Piispa hieroi tätä kuullessaan ihastuksissaan käsiänsä.
"No, mestari Jöns", kysyi hän, "eikö kukaan vastustanut?"
"Ei, mutta moni paheksui hänen puhettaan ja Kartagenan piispa Alfons Hispaniasta nousi ja väitti, että asumasijoiltaan siirtyneet göötit olivat paljoa mainiommat kuin kotiin jääneet."
"Ja kuinka päättyi riita?"
"Maanmiehemme, Niilo piispan, täytyi tyytyä siihen oppineenmaineeseen, jonka hänen puheensa hänelle tuotti, sillä sijoja hän ei kokouksessa saanut muutetuiksi…"
"Jollemme tahdo, että isäntämme Kaarlo Knuutinpoika Skälnoran herra kovin kauvan saa odottaa vieraitansa", puuttui nyt puheeseen tuo ynseästi hymyilevä ritari, "niin minusta näyttää olevan aika jatkaa matkaa."