"Minulla on voimia tarpeeksi", virkahti tämä äkkiä ja nousi pystyyn, "minä tahdon ratsaille jo huomispäivänä!"
"Äkilliset päätökset ovat harvoin hyviä, Herman", virkahti munkki, jonka silmä sentään yhä edelleen mielihyvällä katseli nuorukaisen liikkeitä. "Omituiselta minusta myöskin tuntuu, että kreivin lähtö panee sinut menettämään nuoren henkesi, vaikka hyvin tiedät, että sen voit uhrata paljoa jalomman asian hyväksi… Luota minuun, meille on tulemassa tuimat ajat, jolloin Ruotsinmaa saattaa tarvita voimakasta kättä ja miehuullista sydäntä. Engelbrekt, kasvatusisäsi, odottaa tapaavansa sinut paikallasi, poikani, kun sotatorvi kutsuu…"
"Ettehän toki tahtone, isä Johannes, että sitä odotellessani sallin kyykäärmeen elää, jos jalallani voin polkea rikki hänen myrkyllisen päänsä."
"Puhut puoleksi arvoituksilla, poikani", vastasi munkki, "onneksi tiedän kuitenkin ne selittää. Juhani Wale eli kyykäärme, jos kernaammin tahdot häntä siksi sanoa, ei ole saavuttava sitä saalista, jota tarkoitat. Hannu kreivi tietää…"
"Hän ei ole saavuttava saalistansa", toisti Herman, "tiedättekö sitten, millaista suursaalista hän pyytää?"
"Sen kyllä tiedän…"
"Niinpä sanokaa se julki, jotta voin teitä uskoa."
"Luuletko, Herman, ett'en tiedä, mitä Jetturn-järvellä tapahtui?" kysyi munkki. "Minä tiedän, että siellä pelastit kreivin tyttären, jolletkään kuolemasta, niin ainakin jostakin, mikä on kuolemaakin pahempi. Mutta tiedätkö sitten varmaan Borganäsin voudin lähettäneen miehet?"
"Varmaan en tiedä, mutta epäluulot riittävät … minä en syytä voutia, tahdon vaan pelastaa kreivin tyttären, jos jotakin tapahtuisi…"
"Ole sitten huoleti, poikani, sillä mitä siihen nähden voidaan tehdä, on tehty. Hannu kreivillä on iso seurue eikä hän ole jättävä tytärtänsä rinnaltaan."