"Kyllä hän hänet näki … kuninkaan talossa toisen rinnalla ja toisella nimellä… Kas siinä on ystäväni tarina. Käki saattaa munia varpusen pesään, mutta varpunen ei koskaan voi kisailla kotkan poikaisten kanssa."
"Tähän ette toki voine päättää ystävänne tarinaa", sanoi Herman. "Minusta hänen olisi pitänyt puhutella sitä miestä, jonka rinnalta hän vaimonsa löysi…"
"Sen hän tekikin", sanoi munkki kolkolla äänellä, "ja hänen mielensä kuohahti, niin että hänestä tuli murhamies… Sen päivän perästä hän ei enää tullut entiselleen… Hän vietti yöt päivät surren ja katumuksentekoja harjoitellen, kunnes…"
"Kunnes kuolema hänet vapautti…"
"Niin, niin kuin sanot, — kunnes kuolema hänet vapautti…"
"Ja nyt sinä pelkäät, isä, jotakin samanlaista tulevan minunkin osakseni, jos kreivintyttären voittaisin…?"
"Talonpoikaispojan onni kukoistaa harvoin herrasmiehen katon alla…"
"Talonpoikaispoika… Tiedätkö sitten, että minä olen talonpoikaispoika?" kysyi Herman mieli kovin jännityksissään.
Munkki nousi ja kääntyi poispäin. Hänenkin mielensä oli vallannut kova sisällinen taistelu.
"Sano, oi sano", jatkoi Herman hypähtäen vuoteeltaan, "tunsitko isäni?… Iankaikkisen Jumalan armahtavaisen armon nimessä rukoilen sinua, munkki … sano minulle, kuka oli isäni…?"