VII.
Lupaus.
Aamupäivällä oli, kuten Erkki kertoi, Juhani Wale tullut Vaskivuorelle. Hän ratsasti voudintalolle ja ilmoitutti heti tulonsa Hannu kreiville, jota hän sanoi tulleensa saattamaan matkalle etelään päin. Sitä hän ei sanonut tekevänsä ainoastaan Jösse Eerikinpojan käskystä, vaan sanoi itsekin pitävänsä rakkaana velvollisuutenaan saattaa entistä isäntäänsä ja osottaa hänelle edes vähäisessä määrässä uskollisuuttaan.
Juhani Wale oli heti Ruotsiin tultuansa ollut kreivin palveluksessa ja alussa ollut hänen suuressa suosiossaan. Tämä seikka vahvisti hänen korkealle tavoittelevia tulevaisuudentuumiaan ja hän tahtoi käyttää hyväkseen kreivin arvoa, sille perustaakseen omansa. Yhtenä välikappaleena sitä varten oli kreivin ihana tytär. Rakastiko hän todellakin tätä, on vaikea sanoa, mutta se tuskin tuntuu uskottavalta. Hänelle oli pääasiana omaisuuden ja kullan ansaitseminen. Hän oli ulkomaalainen seikkailija niin kuin kaikki muutkin, jotka näinä aikoina tulivat Ruotsiin onneansa rakentamaan. Rikkaan kreivin tytär oli hyvä saalis ja todenmukaisesti hän tätä ensiksi ajatteli nuoren tytön nähtyään. Mutta tyttöä hän ei miellyttänyt, se kävi hänelle kohta selville, ja sitä myöten kuin päämäärän saavuttaminen kävi vaikeammaksi, kiihtyi hänenkin saavuttamishalunsa.
Vihdoin hän muutamana päivänä kreiviltä todenperään kosi hänen tytärtänsä, mutta tämä teki hänelle kyllä selvästi ymmärrettäväksi, että semmoisen miehen kuin Ewerstenin ja Nowgartenin kreivin tytär oli Juhani Walen säätyiselle miehelle kovin korkealla. Siitä päivästä oli Juhani Wale Hannu kreivin verivihollinen ja hän vannoi pyhän valan, maksoi mitä maksoi, hankkivansa ylpeän kreivin tyttären omakseen.
Hän luopui kreivin palveluksesta ja tuli Vestmanlannin ja Taalainmaan voudille, jonka luottamukseen ja suosioon hänen kohta onnistui päästä, ja siten hänestä tuli Borganäsin vouti. Täällä hän sai kuulla kreivin matkustavan Taalainmaahan ja että hänellä oli tyttärensä muassa. Heti juolahti hänen mieleensä panna kauvan hautomansa tuuma täytäntöön. Yritys meni kuitenkin mitättömiin ja neidin huviretki Jetturnille herätti ensi lemmen tämän sydämeen. Juhani Wale oli itse sen kuullut. Kun tytön sydän rukouksissa kohoni pyhän neitsyen puoleen hänen kuvansa edessä Borganäsin luhtihuoneessa, häilytteli mustasukkaisuuden henki soihtuansa voudin sydämessä. Siellä valmistui kuolemantuomio uudelle hänen himonsa uhrille.
Ne tapahtumat, jotka tätä seurasivat, antoivat hänelle yllin kyllin muuta tekemistä, ja niin kauvan kuin kreivi viipyi Taalainmaassa, oli vielä kyllä aikaa uudistaa tuo onnistumaton yritys hänen tyttäreensä nähden.
Nyt oli kreivin lähtöpäivä tullut. Nyt oli myöskin Juhanilla aika käsissä panna tuumansa toimeen. Sillä tällaista tilaisuutta ei ollut joka päivä tarjolla. Tällä haavaa näyttikin rauha ja hiljaisuus vallitsevan maassa. Kaikki asianhaarat näyttivät olevan Juhani herralle suotuisat.
Vieno hymy ilmautui kreivin huulille voudin hänelle asiaansa ilmoittaessa. Hän kiitti sentään, näköjään hyvin ystävällisesti, voudin ritarillisesta huolenpidosta.
Mutta hymy kuvastui voudin mustaan silmään, joka välkähti niin kamalasti, että itse Hannu kreiviäkin sitä nähdessä pöyristi, ja hymy jähmettyi hänen huulilleen. Niin pian kuin vouti oli lähtenyt hänen luotansa, hän kutsutti uskotun Ruprechtinsa ja puheli salaisesti hänen kanssansa. Myöskin tuli huoli pidetyksi siitä, että tavallista useampia palvelijoita oli sinä päivänä vahtipalvelusta tekemässä. Mutta senhän kyllä saattoi selittää osaksi aiheutuneen kreivin matkahankkeista, osaksi voudin tulosta, jolle tahdottiin kunnioitusta osottaa.