"Kirjeenviejä, vouti; tässä ovat jalat, teillä mahtaa olla tallessa muu puku siltä ajalta, kuin viimeksi olimme täällä."
"Olet oikeassa, Maunu, sen olin unhottanut, puku on tuolla kaapissa."
Mies veti esille kaapista pitkän harmaan takin, joka olkapäiltä ynnä napinreikäin ympäriltä oli punaisen- ja valkoisenkirjavilla nauhoilla kirjailtu, sekä siihen kuuluvan pyöreän, suippopohjaisen hatun. Hän silkaisi päällensä takin ja seisoi tuossa tuokiossa kookkaana taalalaisena talonpoikana voudin edessä. Huivin, joka hänellä oli ollut käsivarrella, hän kääri päänsä ympärille, niin että ainoastaan oikea silmä jäi näkyviin. "Nyt en tarvinne peljätä itse Engelbrektiäkään", sanoi hän huoneesta poistuen.
Pian sen jälkeen nähtiin tuo valepukuinen mies kävelemässä Engelbrektin portin edustalla. Hän astui hitaisin, ja viivyttelevin askelin portin ohitse kulkiessaan ja katsahti pihalle päin, ikään kuin sieltä jotakuta kaivaten. Hän jatkoi kuitenkin matkaansa, mutta kääntyi hetkisen perästä ja kulki saman tien takaisin.
Nytkin hän katsahti pihalle, mutta siellä ei vieläkään ollut ketään. Hän meni silloin pihalle ja astui talliin päin sekä asettui oven suuhun seisomaan. Kauvan hän ei ollut seisonut tässä, ennen kuin näki munkin tulevan ulkoa ja menevän taloon. Tämä ei häntä huomannut. Vähän ajan perästä hän taas näki Erkin tulevan talosta ja rientävän portista ulos. Poika pysähtyi hetkiseksi nähdessään talonpojan tallinovella, mutta tämä seisoi niin tyynenä ja huolettomana, kuin ei olisi mitään nähnyt.
Saman tien tuli myöskin muutamia Engelbrektin kaivosmiehiä portista pihaan ja tämän johdosta näytti poika päättävän jättää talonpojan omiin oloihinsa. Niin pian kuin hän oli tiessään, astui pitkä talonpoika pihan poikki muutaman rengin puheille.
"Olen matkalla Borganäsiin", hän sanoi surkealla äänellä. "Aion kannella voudille hänen miehistään … mutta nyt olen väsyksissä ja pyytäisin majaa. Olin menossa ylisille, kun tulitte."
"Majaa kyllä voit saada", vastasi kaivosmies säälivästi, "mutta jos Borganäsin voutia haet, niin hän taitaa nykyään olla täällä vuorella, mikäli kerrotaan."
"Hm!" tuumaili talonpoika, "säästätpä minulta paljon sekä aikaa että vaivaa."
Talonpoika istuutui sen jälkeen lautakasalle lähelle tallinovea eikä kukaan kaivosmiehistä hänestä sen enempää välittänyt.