Talonpoika lateli sen jälkeen pitkiä juttuja niistä onnettomuuksista, jotka häntä olivat kohdanneet, ja kuinka hän nyt oli joutumaisillaan mailta mannuilta. Kun voudin miehet viimeksi olivat olleet hänen kartanollaan, oli hän pannut kovan kovaa vastaan ja siinä menettänyt toisen silmänsä, jonka tähden hän nyt oli näin siteissä.
Kertomus ei kuulunut uskomattomalta, sellaista tapahtui joka päivä ja Erkki itse, joka kyllä oli saanut voudin mielivaltaista julmuutta kokea, heltyi sydämestään säälimään mies parkaa, erittäinkin kun tämä vaikeroiden alkoi puhua pojastaan, joka saattoi olla melkein Erkin ikäinen ja jonka voudin miehet olivat vieneet mukaansa. Kaikkea tätä hän nyt aikoi voudille valitella, jos hyvinkin tältä saisi oikeutta.
Tällä välin he olivat saapuneet voudintalolle ja astuivat kartanolle isosta tammisesta portista, jolla useita sekä voudin että kreivin miehiä seisoi tapparakeihäisiinsä nojaten. Talonpoika katseli peljästyneenä ympärilleen ja kysyi nöyrällä äänellä muutamalta miehistä, oliko vouti tavattavissa ja mistä häntä oli haettava. Mies vastasi röyhkeästi, mutta käski talonpojan seuraamaan häntä.
Tämä kulki verkalleen perässä ja Erkki seurasi häntä.
He pysähtyivät talon toiseen päähän, josta kiertoportaat nousivat luhdinkäytävälle. Mies juoksi portaita ylös ja talonpoika jäi Erkin kanssa seisomaan alapäähän.
"Johtuupa jotakin mieleeni, poika", sanoi silloin talonpoika laskien kätensä pojan olkapäälle, "tunnetko Engelbrektin kasvattipoikaa?"
"Josko tunnen Herman Bermania", huudahti Erkki äänellä, josta ilmeni selvä vastaus.
"Hyvä, silloin saatat toimittaa, mitä hän pyysi minun…"
"Ja mitä se oli", kysyi poika.
"Hän antoi näes", vastasi talonpoika puolittain kuiskaten, "minulle kirjeen sen saksalaisen kreivin tyttärelle vietäväksi … hän tahtoi, ett'ei kukaan saisi siitä vihiä ja minä lupasin viedä sen perille. Tosin aioin pyrkiä neidin puheille ensin, mutta kun nyt on näin sattunut, niin saattaa käydä minulle, niin kuin on käynyt niin monelle muulle, ett'en enää koskaan saa nähdä päivän valoa. Siinä tapauksessa, näetkös, olisi nuorukaisen kirje väärissä käsissä taikka voisi joutua vääriin käsiin… Katso, minä tässä tuumailin, että sinä ehkä saattaisit viedä kirjeen perille, sillä osaat kai olla puhumatta asiasta, ja luulenpa ett'ei Herman Bermanilta saata tulla muuta kuin hyvää."