Hän tunsi hyvin hyvästi molemmat puhelevat: toinen oli kreivin tytär, toinen Kirsti.
"Herman on sairaana", kuuli hän jälkimmäisen sanovan. "Ajatelkaa, ett'ette ehkä koskaan tässä maailmassa enää saa häntä nähdä tai puhella hänen kanssansa; voitteko olla suostumatta tähän hänen pyyntöönsä? Vaara on vähäinen teille, jos seuraatte minua, mutta suuri, jos kieltäydytte. Omatuntonne on siitä kerran teitä soimaava … niin, niin, minä näen jo, että tahdotte kuulla rukoustani… Herman saa nähdä teidät."
Erkille, joka talonpojasta erottuansa oli aprikoinut, mitä Hermanilla oli voinut olla neidille kirjoittamista sellaista, joka niin äkisti oli johtunut mieleen, selvisi nyt kaikki. Herman tahtoi varoittaa kreivintytärtä ja oli sen tähden pyytänyt häntä tulemaan luoksensa. Sen tähden hän ensin oli lähettänyt Kirstin, mutta epäillen tämän kykyä toimittamaan tuota tärkeätä asiaa hän oli kirjoittanut kirjeen ja antanut sen talonpojalle. Erkki tuli oikein sydämestään iloiseksi siitä, että oli ollut käsillä saamaan kirjeen talonpojalta ja jättämään sen omistajalleen.
Juuri kun hän laski kätensä ovenrivalle, kuuli hän Kirstin lisäävän:
"Minä seuraan sinua, ei hiustakaan ole katkeava päästäsi, ja minä en ole sinua jättävä, ennen kuin olemme taas täällä…"
Kiivaat askelet, jotka samassa kuuluivat etuhuoneesta, johon luhdinkäytävältä oli ovi, estivät Erkkiä enempää kuulemasta. Mutta samalla oli tärkeätä, ett'ei kukaan häntä tällä retkellä tavannut, ja sen tähden hänen täytyi hakea piilopaikkaa. Tämmöinen olikin kohta tarjolla. Muutaman ison tammisen kaapin ovi oli jätetty lukkoamatta. Hän nykäisi sen auki ja ryömi sinne alimman hyllyn alle, joka oli jokseenkin ylhäällä lattiasta. Sen jälkeen hän veti oven kiinni.
Hannu kreivi se tuli tytärtään tapaamaan. Hän ei viipynyt kauvan sisällä ja Erkki kuuli kreivin poistuttua, että Kirsti vielä oli jälellä. Hän aikoi silloin lähteä kaapista, mutta samassa aukeni taas ulko-ovi ja Richissa rouva tuli sisälle. Hänen mielensä näytti olevan hyvin kuohuissaan. Hän viipyi kauvan muutaman ikkunan edessä ja Erkki oli kuulevinaan hänen huokailevan ja itkevän.
Täll'aikaa avautui taas muuan ovi. Kreivin tytär ja Kirsti tulivat sisähuoneesta.
"Minä tulen takaisin iltasilla", sanoi Kirsti, mutta kreivintyttären hän ei kuullut mitään sanovan.
Kun ovi Kirstin mentyä sulkeutui, lähestyi kreivintytär Richissa rouvaa, jolla ei kuitenkaan näyttänyt olevan halua tehdä surustaan mitään tiliä.