Vihdoin tuli pari palvelijaa, joiden Erkki päätteli puuhaavan tavarain kokoonpanemista; siitä ei näyttänyt koskaan loppua tulevan.
Jo oli iltapäivä käsissä ja Kirsti oli kai kohta palajava.
Silloin palvelijat viimein poistuivat huoneesta eikä sieltä enää kuulunut mitään.
Nyt Erkki jätti piilopaikkansa ja meni ovelle, jonka hän avasi.
Agnes neiti istui ikkunan ääressä käsi poskella ja, kuten Erkistä näytti, oli vuodattanut kyyneleitä.
"Herman Bermanilta", sanoi hän puoliääneen ja pani kirjeen hänen eteensä ikkunalaudalle.
Agnes katsoi kummastuen ja säikähtäen poikaan ja hänen kätensä vapisi, niin että hän tuskin sai tuon pienen kirjeen otetuksi.
"Totta oli kaikki, mitä Kirsti sanoi", jatkoi Erkki, arvellen, että hänen oli sanoillaan vahvistettava levottoman tytön päätöstä.
"Kirsti! Kuinka sinä tiedät, mitä hän on sanonut?" kysyi Agnes.
Erkki kertoi nyt, kuinka hän oli tullut ylös ja kuinka häntä oli viivytetty sekä minkä tähden oli piiloutunut.