Herman painoi epätoivoissaan kätensä otsalleen. Häntä huimasi ja hän oli kaatumaisillaan, kun ystävälliset kädet ottivat hänet syliinsä ja lempeä ääni mainitsi hänen nimensä.
Se oli Engelbrektin vaimo, joka oli kiiruhtanut ulos levottomana kasvattipoikansa uskalijaasta tottelemattomuudesta, millä tämä rikkoi isä Johanneksen määräykset.
Kun Herman taas avasi silmänsä, oli vouti poissa. Hän oli kamalasti hymyillen väistynyt syrjään nähdessään emännän virvoittelemassa Hermania siitä horrostilasta, johon tämä oli vaipunut. Heikompiluontoinen kuin Herman olisi kenties siinä heikkoudentilassa, jossa hän nyt oli, tuskin kyennyt kestämään tämmöistä mielentäristystä. Ehkäpä kavala vouti perustikin laskunsa siihen, vaikka hänen ilkeäin vehkeittensä esine hänen kummastuksekseen jo oli enemmän voimistanut, kuin hänen tarkoituksiinsa soveltui. Mutta vaikka voudin antama tieto olikin omansa valtaamaan ja murtamaan, niin siinä kuitenkin oli samalla jotakin, joka olisi saattanut temmata Hermanin kuolemankin kidasta, ja se oli tuo ajatus, että Engelbrekt oli pelastettava.
Sen tähden hän kohta virkosikin tainnoksistaan ja kiitti hymyillen siitä rakkaudesta, jota kasvatusäiti häntä hoitaessaan osotti.
"Olkaa huoleti, kasvatusäiti", sanoi hän, "ei mitään vaaraa, kohta minusta taas tulee mies. Huomenna aion Jumalan ja pyhimysten avulla nousta ratsaille. Elkää minua noin kummastellen katselko, äiti, se on täyttä totta, sanokoonpa isä Johannes mitä tahansa."
Ja kasvatusäidin sekä ihmeeksi että iloksi hän nousi seisaalleen lähteäkseen koivulehdosta sisälle.
Silloin hän huomasi Agneksen, joka oli seisonut vähän syrjässä.
"Nyt on vaara ohitse", sanoi hän tytölle, "eikä teidän tarvitse peljätä, jalo neiti… Oletteko lähettänyt tietoa kreiville, isällenne…? Sanokaa, äiti, oletteko lähettänyt sanaa?"
Hänen levottomiin kysymyksiinsä kiiruhti kasvatusäiti vastaamaan myöntämällä.
Kaukaa kuuluva kavionkopse ilmaisikin ratsujoukon lähenemistä ja loitompana voudintalolle vievällä tiellä saattoikin jo nähdä kreivin, parin palvelijan seuraamana, olevan tulossa.