"Niin sano sitten miks'ei, mies … näethän, että mieleni palaa myötätuntoisuutta."
"Jos se on samaa, kuin mitä tässä pullossa on, niin nuorukaisen kai piti palaa, arvelen ma."
Palvelija veti esille pienen pullon, jonka ojensi voudille.
"Sinulta siis ei enää onnistu mikään", tiuskasi tämä kiivaasti ja polki jalkaansa lattiaan ottaessaan vastaan pullon ja kätkiessään sen huolellisesti pieneen nahkapussiin takkinsa alle.
"Käyttäkää minua tavallisia ihmisiä vastaan, vouti", vastasi palvelija närkästyen, "mutta sellaisessa maassa, jossa karhuja käytetään koirina, ja jossa aaveita vaeltaa eläväin joukossa keskellä päivää, sellaisessa maassa en enää tahdo ottaa mitään tehdäkseni."
"Aivosi ovat mahtaneet mennä sekaisin, Maunu, Taalainmaahan tultuasi…
Karhuko sinua tänään peljästytti?"
"Ei, tulin liian myöhään… Nuorukainen nousi aikaisin aamulla ratsaille ja läksi etelään päin."
Hetken perästä nousi Juhani Walekin hevosensa selkään ja läksi palvelijoineen Borganäsiin päin.
IX.
Kuninkaankirje.