Tynnelsön linnassa istui piispa Tuomas Simonpoika eräänä iltana muutamia päiviä äsken kerrottuin tapahtumain jälkeen. Päivä oli ollut lämmin ja helteinen ja etelästä kohosi musta pilvi yöksi rajuilmaa uhaten. Mutta piispa ei sitä huomannut.
Hän istui kirjoituspöytänsä ääressä ja katseli haaveellisin silmin kaunista maisemaa, joka hänellä oli edessään. Sillä ikkuna oli auki ja laskeva aurinko kultasi omituisella loisteella puiden latvoja ja peilikirkasta Mälaria.
Vähän syrjässä piispasta istui pappispukuinen nuori mies ja luki ääneen pergamenttikirjasta.
"Silloin oli ihana aika", sanoi piispa teinin keskeytettyä lukemisensa ja luotua silmänsä häneen, ikään kuin kysyäkseen, pitikö hänen lukea edelleen, "silloin oli ihana aika, kun Pyhä Eerikki vaelsi täällä maan päällä Henrikki piispa rinnallaan. Kuulkoon Jumala armossaan pyhän kuninkaan rukoukset Ruotsinmaan puolesta."
"Amen!" lisäsi teini hartaasti kätensä ristiin pannen.
"Ja eläköön aina voima ja miehen mieli Ruotsin miehissä!" jatkoi piispa. "Kuinka se taas kuuluu tuo runo?… Niin on Luoja Ruotsin luonut…"
Teini selaili kirjaansa, kunnes sai käsiinsä piispan viittaaman paikan.
Sitten hän luki ääneen:
Niin on Luoja Ruotsin luonut,
Vuoret, järvet, metsät sen,
Ett'ei vieras turmaa tuonut,
Mies jos luotti toisehen.
Vaarat torjui asehilla
Jumalansa antamilla.
Luottain mies jos toistaan kunnioittais,
Kansan onni toivehetkin voittaisi
Vireys se muinoin kansan johti
Töin ja tarmoin vihollistaan kohti,
Maat ja vallat miehuus voitti,
Vihamieskin kunnioitti…
"Niin, niin on", keskeytti piispa. "Ei mitään hätää eikä kurjuutta olisi kauniissa, ihanassa Ruotsissamme, jos täällä olisi oltu yhtä yksimielisiä kuin entisinä aikoina. En oikein tiedä — hän lisäsi tämän paremmin oman ajatusjuoksunsa jatkoksi kuin teiniä tarkoittaen — en oikein tiedä, mutta jotakin puuttuu, eivät ole olot niin kuin olla pitäisi, mutta mitä … mitä puuttuu? Pyhän Eerikin valtaistuimella istuu laillisesti valittu kuningas ja hänellä on ympärillään ritareita ja piispoja, niinkuin laki määrää, ja talonpoika hallitsee taloansa ja kyntää maatansa, ja käräjiä pidetään, niin kuin ennenkin. Missä puute piilee? — Onko meidän aikamme huonompi vai parempi … varmaan parempi, sillä ne muutokset, mitkä on tehty, on painavan pahan poistamiseksi tehty … ulkomaalaiset kuninkaat, ulkomaalaiset herrat, ulkomaalaiset tavat … kaikki ohitsemenevää, kaikki satunnaista. Meillä on nyt ollut lähes 40 vuoden rauha, mutta tällaista valitusta on tuskin koskaan ennen kuulunut näiltä seuduilta…"
Piispa vaikeni ja hänen katseensa harhaili taas haaveillen Mälarinselällä, jonka pinnalle nouseva ukonpilvi yhä tummempana ja tummempana kuvastui.