Eelovi ukko läksi vakavin askelin länteen päin.
* * * * *
Hannu kreivi ynnä vouti ja molemmat naiset olivat sillä välin hiljakseen ajaneet ajamistaan pohjoiseen päin. Jonkunlainen alakuloisuus pääsi seurueessa vallalle nuorukaisen erottua, mutta tietysti ei hänen tähtensä. Ainakaan ei tuo ihana neitonen olisi tahtonut myöntää mitään sellaista ratsastaessaan jalon heimolaisensa sivulla, tuon hurskaan Richissa rouvan, jonka hevonen tienhaaran viidakon kohdalta päästyä kulki niin vakavasti ja tyynesti kuin ainakin.
Sekä kreivin että voudin ratsumiehet pysyttelivät loitommalla. Molemmat herrat ratsastivat etunenässä. Tahallaan hiljensi neiti hevosensa kulkua, niin että hän jäi riittävän välimatkan päähän edellä ajavista ja ajatuksiinsa vaipunut Richissa rouva, joka melkein antoi hevosensa kulkea mielin määrin, joutui sen tähden myöskin tarpeellisen matkan päähän kaikista joutavista kuulijoista, koskapa hänen hevosensa näki hyväksi pysytellä lähellä Valkoa. Molemmat naiset saattoivat nyt — aina sentään varovaisuutta noudattaen — puhella melkein kuin kahden kesken.
"Äiti, eikö tämä ole se maa, josta niin usein olet minulle puhunut ja jossa olet ollut kerran ennen?"
Kysymyksen hän lausui hiljaa kuiskaamalla, mutta siitä huolimatta hurskas rouva säpsähti ja katsoi säikähtyneenä nuoreen toveriinsa. Mutta noista ihanoista kasvoista hänelle näkyi sellaista viattomuutta ja rauhamielisyyttä, että Richissa rouvan katse taas rauhoittui entiselleen.
"Isäsihän ja minun heimolaiseni, tuon ankaran Rafn von Barnekow ritarin, kanssa silloin oleskelit täällä ja juuri Borganäsin linnassa?"
"Niin niin, tyttäreni … ah niin, ennen muinoin!"
"Albrekt[7] kuninkaan aikanahan olit. Minua on aina säälittänyt se kuningas parka, vaikka en tiedä miksi. Varmaankaan hän ei itse tahtonut kaikkea sitä vääryyttä, mitä hänen aikanansa tehtiin."
"Varmaankaan ei, tyttäreni; mutta hän salli vääryyttä tehtävän silloinkin, kun olisi voinut estää. Ja siitä syystä häntä ei mielihyvällä muistellakkaan, ei tässä maassa eikä omassa herttuakunnassaan. Sitä paitsi hänellä oli sama vika kuin nykyiselläkin kuninkaallamme: hän piti Ruotsia Saksana ja tämän maan talonpoikia…"