Näin sanoen vouti iski hevostaan kannuksilla ja läksi miestensä seuraamana täyttä karkua eteenpäin, niin urhoollisena ja uljaana, kuin olisi ollut karattava vaarallisenkin vihollisen kimppuun.
Kreivi katseli hämmästyksissään tätä äkillistä mylläkkää, jota hänen oli mahdoton ymmärtää. Muutama hänen omia ratsumiehiänsä lähestyi silloin häntä. Se oli pienenläntä mies, mutta hyvän ja lempeän näköinen ja hänellä olivat johtonsa alaisina kreivin ratsumiehet.
"Ajakaa muutamia askelia etemmäksi, herra kreivi", sanoi ratsumies, "saattaapa kannattaa nähdä, mitä vouti tahtoi salata teidän silmiltänne…"
"Salatakko?" sanoi kreivi ja katsoi tuimasti mieheen.
"Hän lähetti heti teidän tultuanne ulos linnasta", selitti ratsumies, "muutaman palvelijansa käskemään sen kuorman, jonka piti kulkea tästä ja siis tulla teitä vastaan, kulkemaan syrjäteitä. Ainoa kohta, missä heidän oli kuljettava valtatietä, on tämä palanen tuonne suureen tienristeykseen, jonka äsken täällä jälellä päin näimme."
"Ah!", huudahti kreivi ja hänkin iski kannukset hevoseensa ja ajoi kiireesti sen pienen palasen tienristeykseen.
Hänen tyttärensä lensi yhtä nopeasti kuin hänkin sinne ja Richissa rouvakin salli estelemättä hevosensa viedä hänet kreivin rinnalle. Muutamia silmänräpäyksiä myöhemmin he kreivin ratsumiehet ympärillänsä seisahtuivat ja kaikki näkivät kummastuen ja hämmästyen sen näytelmän, joka heille oli tarjona pienellä kyläntiellä.
Valtatie on tässä tehty korkealle, jokseenkin jyrkkärinteiselle harjulle. Juuri perille tullessaan näkivät he voudin ja hänen ratsumiehensä täyttä karkua syöksyvän tätä rinnettä alas ja kappaleen matkaa syrjätielle. Mutta he näkivät myöskin mikä oli ollut syynä voudin kiihkoon, he näkivät sen odotetun kuorman, josta ratsumies oli puhunut.
Viisi isoa heinäkuormaa seisoi siellä ja jokaisen kuorman eteen oli valjastettu muutamia naisia, jotka väsymyksestä ja uupumuksesta näyttivät nääntyvän tielle. Koko seurueen pysähtymiseen oli nähtävästi syynä nuorukainen, jonka molemmat naiset heti herrojen paikalta poistuttua näkivät kiitävän metsänharvennuksen ohitse ja jonka näyn voudin mies taas kertoi herrallensa.
Hän oli rientänyt etumaisen kuorman eteen, miekallaan lyönyt poikki ne köydet, jotka siihen kiinnittivät vanhan vaimon ja nostanut tämän hevosensa selkään. Ne miehet, jotka olivat kuormaa saattamassa, olivat kiiruhtaneet esiin, mutta heitä sukkelammin oli nuorukainen hypännyt satulaan.