"Minusta tuntuu siltä", sanoi hän, "kuin lörpötykset nyt saattaisitte lopettaa. Onko sinulla tietoja Engelbrektiltä, nuori mies?"

"Sekä on että ei! Sinulle kuitenkin, Belgsting, hän lähetti tervehdyksensä! Kernaasti hän vaihtaisi sanan tai parikin sinun itsesi kanssa."

"Eikö hän vieläkään ole lakannut sitä virttä vetämästä? Tällä puolen hautaa me tuskin mahtanemme tavata toisemme, se hänen pitäisi tietää, sillä tunteehan hän kyllä rikkaan Belgstingin. Niin totta kuin elän ja luotan Jumalan armoon taivaassa eivät Belgsting ja Engelbrekt minun suostumuksellani tule tapaamaan toisiansa."

"Pitäisi sinun toki unohtaa se, Belgsting, mikä ei enää ole korjattavissa", sanoi Herman. "Se tehtävä, joka on tulossa, ei vaadi vaan voimakkaita miehiä, mutta myöskin yksimielisyyttä."

"Unohtaa … mitä puhutkaan, mies — unohtaa … yhtä hyvin voisin hengittämisen unohtaa…"

Miehen silmät säihkyivät tulta ja kiivaasti hän kolahutti rautapäisellä sauvallaan tuvan lattiaan.

"Olin kerran rikas ja mahtava ja onnellinen", jatkoi hän tulen vähitellen hävitessä silmistä ja hymyn sekä katkeran että surumielisen ilmautuessa huulille. "Rikkaampaa vuoritilallista ei ollut Skins- ja Tuna-vuorten välillä ja onni hymyili minulle Kirstini silmistä. Ja nyt, nuori mies … nyt?"

"Minä ja me kaikki oivallamme surusi, Belgsting, ja usko minua,
Engelbrekt on ystäväsi nyt yhtä paljon, ehkäpä enemmänkin kuin ennen."

"Rikkauteni", jatkoi mieli kovin kuohuissaan mies kuuntelematta Hermanin sanoja, "puolet upotti Herra syvyyteen, toiset puolet vei vouti. Ja tyttäreni, Kirstini … hän on kuin kuollut tälle maailmalle ja se on Engelbrektin tekoa… Ha-ha, ja se mies tahtoo puhella kanssani, hän on ystäväni … voit viedä hänelle vastaterveiset, nuori mies, että Belgsting on vielä sama mies, kuin silloin kun viimeksi hänestä erosi, illalla ennen rankkasateen tuloa."

"Ja nyt", jatkoi hän vaiettuansa hetkisen, jonka ajan hän oli painanut väkevää kättänsä otsaansa vasten, ikään kuin väkisin hillitäkseen sen sisällä liikkuvia levottomia ajatuksiaan, "nyt emme enää kajoa menneisiin. Tärkeämmät asiat kutsuvat meitä nyt. Sano minulle nyt, mikäli tiedät, mitä mieltä kasvatusisäsi on tämänöisestä kokouksestamme."