"Aika ei ole vielä tullut, sanoo hän."
Tyynenä ja liikkumattomana seisoi tuo äsken kuohuksissaan ollut mies. Hän nojasi kuin ajatuksissaan päätänsä sauvaa pitävään käteensä. Niin kauvan kuin hän pysyi tässä asennossa, vaikenivat kaikki tuvassa olijat, mutta kaikkien silmät olivat kiinnitettyinä häneen. Mitä nuo harvat sanat olivat häneen vaikuttaneet, sitä ei kukaan hänen kasvoistaan voinut arvata. Ei yksikään lihas värähtänyt hänen ylpeissä kasvoissaan. Niin kului muutamia silmänräpäyksiä; sitten miehen huulet alkoivat hiljakseen liikkua.
"Mitä Engelbrekt sitten odottelee?" kysyi hän yhtä tyynesti.
"Meidän tulee ensin puhutella kuningasta, arvelee hän…"
Nuorukaisen vastaus oli lyhyt eikä hänen äänensä ilmaissut samaa tyyneyttä tai paremmin kylmyyttä, jota hänen edessään seisovan miehen. Hänen silmistään kuvastui kummallisen ristiriitaisia ajatuksia sekaisin. Niistä saattoi lukea sekä hyväntahtoisuutta että uskollisuutta, vieläpä kunnioitustakin, mutta myöskin suuttumusta ja mielenkarvautta. Yht'äkkiä muuttui näiden vilkkaiden kasvojen ilme ja valtava surumielisyys laskihe niille.
Kirkkaita, hopeanheleitä säveliä kuului vähän matkan päästä, ne tulivat yhä lähemmäksi. Kaikki jäivät kuuntelemaan; näköjään tunteettoman Belgstinginkin kasvoilta näkyi outo sävyjenvaihetus. Surun leimahdus, ikään kuin nuolenkärkeä olisi hänen sydämessään väännelty, tuikahti hänen rypistyneillä kulmillaan. Mutta yhtä huomaamatta kuin nopeastikin se vaihtui vihanilmeeseen, joka kuin kiveenhakattuna jäi hänen otsalleen ja kulmilleen.
Laulaja oli nyt niin lähellä, että hänen laulunsa sanat saattoi erottaa. Se laulu kertoi "neidosta ja vuorenhaltijasta."
Ja keijukas sarven esille toi.
Nuo pehmoiset lehdet ne kantaa mun voi.
"Mettä ja viiniä tästä sä juo!"
Salaisen surusi poistavi tuo.
Raskas huokaus tunkihe väkisin Belgstingin rinnasta ja leimu hänen silmissään näytti asettuvan. Herman tarttui hänen käteensä eikä Belgsting sitä estänytkään. Mutta yht'äkkiä hän heitälti käden irti ja puoleksi kuiskaten lausui nuorukaisen korvaan:
"Poika, milloin olet nähnyt Belgstingin kohtaloansa kauhistuvan!"