Pieni kirjuri näytti näin lopen kurjanakin arvaavan hänen ajatuksensa ja vastasi:
"Muistat kai mitä maantiellä viime yönä tapahtui… Belgsting ei halunnut näkijöitä. Sen tähden hän sitoi minut ja heitti vuorelta alas! Mistä hän tuli, sitä en tiedä, mutta hänet nähdessäni minä pysähdyin ja, uskoppa tai elä, mutta henkesi ei olisi ollut paljon arvoinen, jollen…"
"Mistä sitten tulit itse, Martti?"
"Olen Göksholman herran Pentti Steninpojan palveluksessa ja matkustan hänen asioissaan."
"Oletko sinä Pentti ritarin palveluksessa?" huudahti Engelbrekt ja hänen äänensä ilmaisi sekä kummastusta että harmia. "Ja minne matkasi pitää, koskapa ajoit sellaisia teitä, että yhdyit Belgstingiin?"
"Jösse Eerikinpojan palvelijan täytyy kulkea salateitä … mutta muutoin olin matkalla ritari Bo Steninpojan luokse, joka nyt kyläilee herra Kaarlo Knuutinpojalla Fågelvikissä, ja hänen luotansa minun piti ajaa Knuutti piispan luokse Linköpinkiin, niin kuin voit laukussa olevista kirjeistä nähdä."
Engelbrekt otti ulos kirjeet ja silmäili päällekirjoituksia, jotka osottivat kirjurin sanat tosiksi. Muiden joukossa oli myöskin muuan, joka ei ollut lukittu, mutta oli varustettu Pentti ritarin ja hänen poikansa allekirjoituksilla ja sineteillä.
"Tuo avonainen kirje", sanoi silloin vanki, "on osotettu minulle ja todistaa, että olen Göksholman ritarin uskollinen palvelija. Se sisältää palkanlupauksen minulle niistä palveluksista, jotka olen hänelle tehnyt, ja niistä, jotka vast'edes vielä olen tekevä…"
"Tärkeitä toimia ne mahtavat olla, joissa jalo ritari käyttää sinua sananviejänä, Martti… Minä ja ystäväni tuskin uskoisimme mitään sinun käsiisi."
Oli selvää, että Engelbrekt halveksi vangin tiedonantoja, joita hän tuskin ollenkaan uskoi. Ainoastaan yhteen hän kiinnitti huomionsa, se kun oli vakuutuksena sille mitä yö oli hänelle todistanut, että näet hänen lapsuudenystävänsä salaisesti väijyi hänen henkeänsä. Ja siitä tuli tuo hänen kulmillaan näkyvä synkkä ilme, tuo syvä surumielisyys, jonka hänen seuralaisensa olivat huomanneet jo kohta Ringstaholmaan saavuttua. Vangin näkeminen ja tämän tuomat tiedot, vaikkakin ne antoivat ainoastaan aavistuksen siitä, että vehkeiden paja oli käynnissä, jonka seikan aina ensiksi täytyi tulla mieleen, kun kuuli Jösse Eerikinpojan entisen kirjurin olevan asioissa valtakunnan herrain kanssa; vangin näkeminen herätti nuo synkät ajatukset taas uuteen eloon.