"Ja jos sen valan annat raueta, Johannes, niin minusta paljon muun pitäisi mennä samaa tietä…"
Molemmat vaikenivat pitkäksi aikaa.
"Kenties olet oikeassa, Engelbrekt… Viime päivät ovat paljon muuttaneet mieltäni tässä asiassa."
"Ja siitä olkoon Jumalalle ja hänen pyhimyksillensä kiitos… Suru sitoo niin kuin onnikin, mutta surun siteet ovat kovemmat, lujemmat… Varmaa vaan on, että sielusi on saava rauhan, jos jotakin muutosta siihen asiaan voidaan saada."
"Sinun tähtesi ja Ruotsin valtakunnan tähden menen Vadstenaan … muutoin ei jalkani koskaan polkisi Vadstenan katuja. Kaikista valoista, jotka mies vannoo, ei yhtä koskaan saa rikkoa, sitä, kun hän syntymähetkellään vannoo rakastavansa isänsä ja äitinsä maata."
Molemmat miehet puristivat toistensa käsiä ja illemmalla nähtiin munkin kookkaan vartalon poistuvan puiden lomitse etelään päin. Lähempänä virtaa olevalle kukkulalle hän pysähtyi ja kuunteli.
Vähän matkan päästä aivan virran partaalta kuului laulu, joka näytti munkkiin erikoisesti koskevan. Se kertoi kuinka Elisif neiti ryöstettiin Risebergan luostarista. Laulajan ääni oli viehkeä ja täyteläinen, ja kosken kohistessa sekä kuun salaperäisellä loisteellaan valaistessa maita metsiä, samalla kun tuulen pitkin taivaan kantta kiidättämät pilvet loivat pitkiä varjoja kentälle, oli vilkkaan mielikuvituksen helppo varjoissa nähdä tuon saksalaisen kuninkaan ritareineen kiitävän vaahtoisten hevosten selässä virran vartta pitkin. Ja ikään kuin katselijalle ilvehtiäkseen hiipi aivan metsän reunassa pitkä ritarihaamu, vaipuneena niin kuin munkkikin laulun kummallisten sävelten synnyttämiin haaveiluihin.
Albrekti kuningas ratsaille nous.
Kannukset, satulat on uudet;
Varhain kun kansa jo kirkkohon käy
Kylähän Risebergan saapui jo hän.
Kaikkihan hallussa Kristuksen oomme!
Albrekt ja Bernhard he ajavat joutuin
Korpea synkkää ja suurta;
Ladhärdan portille tullessa heidän
Riemuiten sydämensä löi.
Kaikkihan hallussa Kristuksen oomme!
"Bernhardin omaksi Elisif ei
Konsana joutua saata;
Lupauksen lasna jo Luojalle vei
Luostarin mullassa maata."