"Toivoin", jatkoi syntejänsä tunnustava, "toivoin, kun seurasin sukulaistani, Ewerstenin Hannu kreiviä, tänne saavani tavata sekä miestäni että poikaani ja kertoa heille kaikki … ja minä olen tavannut heidät, mutta … kenties jo tätä toivoessani tein syntiä, kenties on Jumalan äiti tahtonut rangaista minua jo pelkistä rukouksistani… Nyt tiedätte kaikki, äiti … jos voitte antaa sydämelleni lohdutusta, niin sitä rukoilen…"
Näin sanoen hän vaipui polvilleen abbedissan eteen, joka lempeän vakavasti ojensi kätensä hänen päänsä ylitse ja juhlallisella äänellä lausui:
"Sen vallan nojalla, jonka Rooman pyhä isä on antanut minulle tämän pyhän sisar- ja veljes-yhteyden johtajana, nostan pois kaikki synnin sumut sydämeltäsi ja rukoilen sinulle Jumalan äidin ja kaikkien pyhimysten siunausta! Nouskaa, tyttäreni", jatkoi hän sen jälkeen ja tarttui polvistuneen käteen, "nouskaa tyttäreni, elkääkä surko. Teitä on paljon koeteltu tässä maailmassa… Jumalan äiti ja pyhä Birgitta ovat jo täällä panneet alulle tehtävänsä pestä teidät puhtaaksi tämän maailman pahuudesta: vaelluksenne kiirastulen lävitse ei tule kestämään kauvan."
Näin sanoen hän nosti polvistuneen pystyyn ja painoi suudelman hänen otsallensa, jonka jälkeen hän kietoi käsivartensa hänen vyötäisilleen ja vei hänet hiljaa ulos kirkosta.
Mutta muutaman patsaan juurella oli munkki pitkänänsä, ikään kuin olisi kaatunut aikoessaan rientää esiin varjosta, jossa oli ollut. Hänen oikea kätensä oli kovasti painettuna sydäntä vasten ja vasen oli ojennettuna, ikään kuin hän kaatuessaan olisi tahtonut jotakuta tavottaa.
Luostarin kello ilmoitti keskiyön tulleen ja samalla astui muutamasta kirkon ovesta sisälle vähäinen joukko munkkeja, palavat vahakynttilät käsissä, toimittamaan messua jonkun vainajan haudalla.
Maanantaiaamuna elokuun 16 p:nä pidettiin Knuutti piispan asunnossa kokous, ja kun herrainkokouksen avaamisen aika oli tullut, niin nähtiin paitsi Knuutti piispaa itseänsä myöskin Skaran Sigge piispan ja Birger Trollen sekä vielä parin valtaneuvoksen kulkevan sieltä yhdessä sille talolle, jossa kokousta oli määrä pitää.
Tavallisesti pidettiin neuvoston kokoukset isossa keskusteluhuoneessa — locutorium seculare — joka oli veljien kokoushuoneustossa. Mutta tällä kertaa oli valittu talo kaupungin lounaiselta kulmalta.[11]
Piispan asunnossa pidetty neuvottelu oli tehnyt vähän viivykkiä, niin että toiset herrat olivat jo olleet koossa hetkisen, kun piispa ja hänen seuralaisensa saapuivat. Vanhimpana läsnä olevista piispoista, koskapa ei ainoatakaan arkkipiispaa ollut saapuvilla, kävi Knuutti piispa istumaan kunniaistuimelle pitkän pöydän päähän, jonka ympärille muut herrat asettuivat iän mukaan, kuitenkin siten, että Tuomas piispa istui Knuutti piispan oikealla puolella ja Sigge piispa vasemmalla. Ritarit, joita oli saapuvilla neljä, istuivat Tuomas piispan sivulla ja sitten muut kaksitoista herraa, jotka eivät vielä olleet saaneet ritarinarvoa, vaan olivat ainoastaan aseenkantajia eli asemiehiä, kuten sanottiin. Nuo neljä ritaria olivat Maunu Birgerinpoika, Niilo Erengislenpoika, Kustaa Algotinpoika (Sture) ja Bo Steninpoika (Yö ja Päivä). Asemiesten joukossa istui Kaarlo Orminpoika, jolla vaakunassaan oli oinaanpää (Gumsehufvud) ja hänen jälkeensä Birger Trolle, yksi niitä harvoja, joiden tähän aikaan huomataan käyttävän vaakunamerkkiänsä liikanimenään. Muista oli huomattavin Filip Pietarinpoika (Bonde), Kaarlo Knuutinpojan orpana.
Se pitkä pöytä, jonka ääressä neuvosherrat istuivat, täytti huoneen keskustan, niin että toinen pää ylettyi lähelle pääseinää ja toinen ovelle, joka oli huoneen pitkällä puolella. Ulkopuolella ovea oli luhdin eteinen, josta kiertoportaat veivät alas torille. Alhaalla seisoivat ritarien palvelijat ja paljon kansaa käveli siitä ohitse edes vilahdukselta nähdäkseen ritarien viittoja taikka heidän kultaisia ritarinvitjojansa.