"Unhottaa ja antaa anteeksi!" toisti lempeä ääni, mutta katse ei enää ollut niin kirkas ja vieno vavistus näytti värisyttävän häntä. Hän lisäsi: "Te johdatte minut sillä omaan elämänjuoksuuni, lankoni … minäkin olen halunnut ja huokaillen hakenut sovitusta, mutta oi … se ilo on kauvaksi kaikonnut… Teillä on kenties oikeus johdattaa minun mieleeni tämä asia, mutta olkaa huoleti, lankoni …. se on yöt päivät mielessäni…!"
"Ja jos hän, jota olette ikävöinyt … jos hän nyt tulisi…"
Kreivi ei ennättänyt puhua loppuun. Leimaus välähti Richissan silmissä ja hän vaipui tuolia vasten, ikään kuin juuri nyt olisi lausuttu ne sanat, joilla oli voima irroittaa hänen henkensä ruumiista.
Hänen edessään oli Juhani polvistuneena ja painoi kiihkeästi hänen hameenhelmaansa kasvojansa vasten.
Mutta niin kuin talviyönä revontulien liekit näyttävät vaalenevan ja kuolevan ja häviävän ja sitten uusin voimin palaavat ja hämmästyttävät ihmettelevää katselijaa turmeltumattomalla loisteellaan, niin virkosi taas noiden sammuvain silmäin katse ja hymyili niin eloisana, niin rikkaana ja lempeä henkivänä.
Hän ojensi molemmat kätensä, tarttui kumartuneeseen päähän ja nosti sen hiljaa ylös, niin että hän voi katsoa noihin silmiin, joiden säteet siihen saakka niin monta vuotta olivat seuranneet häntä rankaisevan kostajan leimauksenkatseena, mutta jotka nyt kosteudesta loistavina saattoivat hänen sydämensä takaisin temppelinrauhaan myrskyä pakoon.
Hannu kreivi ei voinut pidättää kyyneltä herahtamasta, mutta hän läksi samalla pois huoneesta. Hän oli kovin heltynyt. Kenties oli hänen edessään oleva näytelmä sellainen, että se johdatti hänen ajatuksensa oloihin, joita saattoi ilmaantua ja jotka saattoivat koskea häneen paljoa lähemmin kuin nämä. Pää kumarassa hän meni huoneeseensa ja käydessään akkunalaudalle istumaan hän kuiskasi tyttärensä nimen.
Yht'äkkiä hänet keskeytti vanha Melcher Gjordinpoika, joka muutaman palvelijan seuraamana syöksyi sisälle.
"Engelbrekt marssii Oppenstenia vastaan, kreivi!" huudahti vouti.
"Engelbrektkö?" kysyi kreivi tuskin kyeten käsittämään sen sanoman merkitystä, jonka Melcher oli tuonut.