"Engelbrekt itse", toisti tämä, "tämä mies on puhutellut häntä…"
Kreivi silmäsi palvelijaa ja antoi hänelle viittauksella käskyn puhua.
"Engelbrekt pysähtyi Sembin tienoilla", kertoi mies, "ja kun minä ratsastin siitä, vietiin minut hänen luoksensa. Hän kysyi minulta, mistä olin ja minne olin menossa. Minä sanoin hänelle sen ja silloin hän pyysi minun kiiruhtamaan tänne linnaan sanomaan, että hän kohta aikoi tulla perästä. Minä sanoin hänelle teidän itsenne, Hannu kreivi, olevan täällä linnassa, mutta silloin hän sanoi: sitä parempi, silloin tulee asia helposti sovituksi!"
Kreivi näytti tarkoin miettivän miehen sanoja, mutta käski sitten kutsua Martti Gråbon luoksensa. Palvelija meni ja kohta sen jälkeen tuli vouti.
"Tahtoisin kernaasti uskoa", sanoi kreivi tälle, "että käskyjäni on tarkoin noudatettu täällä linnassa ja linnanläänissä?"
"Parhaan ymmärryksen ja kyvyn mukaan!" vastasi vouti kumartaen, mutta rehellisesti katsoen isäntäänsä silmiin.
"Teillä ei siis ole omallatunnollanne, Martti, mitään, josta teitä voitaisiin syyttää…?"
"Ei ole!"
"No hyvä!" jatkoi kreivi vakavalla äänellä, "käske satuloimaan hevoseni ja muutamain palvelijain nousemaan ratsaille."
Hetken kuluttua kreivi ratsasti ulos linnasta ja ajoi pohjoista kohti
Sembiin päin.