"Ja jos niin käy kuin sanotte, jos Engelbrektin tuomio on sama kuin teidänkin ja herrani, kreivi, luovuttaa Oppenstenin linnan Engelbrektille … niin kuinka kauvan odotatte, ennen kuin alatte hävitystyönne?"
"Kummallinen kysymys, vouti… Mikäli tiedän on se heti alkava!"
Vouti löi kätensä yhteen ja hämmästystä ja surua kuvautui hänen kasvoilleen.
"Eerikki kuninkaan", jatkoi Herman, "sanotaan kulkevan Skånessa suuren sotajoukon kanssa ja minä luulen Engelbrektin aikovan mennä häntä vastaan. Sen tähden täytyy selän olla vapaana ja ennen kaikkea täytyy kiirehtiä."
"Richissa rouva parka!" huokasi hyväsydäminen Martti Gråbo.
Melcher Gjordinpoika, joka tähän saakka oli ollut vaiti, lisäsi:
"Tietäkää, Herman, että Richissa rouva sairastaa kuolintautiansa täällä linnassa. Tuskin häntä voidaan täältä siirtää eikä tietääkseni Engelbrekt ole niin julma mies, että hän linnan takia ottaisi tuon hurskaan rouvan kuoleman omaksi syyksensä."
"Richissa rouva on minulle rakas", sanoi Herman, "ja mitä Engelbrektistä sanotte, Melcher Gjordinpoika, on totta, mutta sekin on totta, että valtakunta on vaarassa ja aika kiirehtii. Yksityisen miehen täytyy väistyä valtakunnan tarpeen edestä. Ei isä eikä äiti … ei mikään saa estää miestä velvollisuuttansa täyttämästä…"
"Te ette kuitenkaan vielä ole sitä kokenut, Herman", sanoi Melcher Gjordinpoika vakavasti. "Jos oma isänne tai äitinne sairastaisi kuolintautiansa täällä linnassa, niin tahtoisinpa nähdä, ettekö viivyttelisi, ennen kuin käskisitte suuntaamaan muurinsärkijän sen huoneen seinää kohti, jossa kuolema parhaillaan olisi työssä… Hyvin vaikeata on sentään ruveta isän tai äidin pyöveliksi ja nähdä rakkaiden kasvojen riutunein silmin katselevan muurin halkeamista nuhtelevina ja syyttävinä…"
Vanhan miehen sanat näyttivät kovin koskevan Hermaniin. Ehdottomasti tulivat hänen mieleensä halu ja kaipuu, millä hän nuoruudessaan oli ajatellut isää ja äitiä, ja voimatta ajatuksiansa hillitä tai edes uskomatta niiden kuvauksien todellisuutta, jotka voudin sanat saivat hänen sydämensä pohjassa kangastamaan, hän kuitenkin joutui itseltään kysymään: "jos täältä löytäisit, jota niin kauvan ja niin kiihkeästi olet etsinyt, mitä silloin tekisit?"