"Jos saan kasvojesi ilmeestä, Engelbrekt", sanoi Herman, "arvata ajatuksiasi, niin tulemme täällä taistelemaan avonaisella kentällä?"
"Niin totta kuin Eerikki kuningas itse on tuolla", vastasi Engelbrekt ja osotti vihollisten leiriä, "niin tahdomme täällä Jumalan nimessä ryhtyä taisteluun."
"Ja mistä tiedät kuninkaan olevan siellä?"
"Jo Axevallan edustalla ollessani", vastasi Engelbrekt, "sain sanan ja kirjeen tuolta jalolta ritarilta Broder Sveninpojalta, joka ilmoitti kuninkaan kokoovan joukkoja Skåneen, ja sen tähden olen rientänyt tänne. Luulin kuitenkin kuninkaan ennemmin tulevan meitä vastaan omien rajaimme sisällä, kuin odottavan meitä täällä. Mutta tehköön kuin tahtoo! Nyt on meidän vaan löytäminen ylimenopaikka joesta, sitten koettelemme kalpoja ja sanoppa silloin, Eerikki kuningas, että söin sanani, kun vakuutin vielä kerran kohtaavamme."
Syntyi hetken äänettömyys. Sen jälkeen Engelbrekt käski Hermanin ratsastamaan pitkin joenrantaa ja etsimään sopivaa ylimenopaikkaa. Tämä kiiruhti heti käskyä täyttämään. Engelbrekt antoi sitten sotajoukon asettua leiriin aina sitä myöten kuin eri osastot saapuivat perille. Asiansa toimitettuaan palasi Herman ja toi vihollisen asemasta semmoiset tiedot, että ne saivat Engelbrektin päättämään jo seuraavana päivänä mennä yli joen ja marssia kuninkaan leiriä vastaan. Kaikki järjestettiin, sotajoukon päälliköt kokoutuivat neuvottelemaan ja määrättiin tarkoin, kuinka sotajoukon oli mentävä joen ylitse ja kuinka hyökkäys oli tehtävä. Kun Engelbrekt neuvottelun päätyttyä taas oli yksinään, käski hän satuloimaan hevosensa itse ratsastaakseen ylimenopaikkaa ja sen ympäristöä tarkastamaan.
Hän oli jo valmiina nousemaan ratsaille, kun vanha Ulvi tuli hänen luoksensa ja sanoi vieraan ritarin lähestyvän.
Pari silmänräpäystä sen jälkeen näkyikin ratsumies täyttä laukkaa rientävän leiriä kohti. Hän pysähtyi Engelbrektin eteen. Se oli Broder Sveninpoika.
"Tervetuloa, ritari!" sanoi Engelbrekt ja meni vierasta vastaan; "enpä odottanut tapaavani teitä täällä."
"Ettepä olisi tavannutkaan, Engelbrekt", vastasi ritari, "jolleivät tärkeät sanomat olisi tuoneet minua tänne."
"Mutta olettehan toki nyt vapaa vankeudestanne ja voitte kulkea sitä tietä, minkä itse valitsette?"