On helppo arvata mitä voimia lähinnä seuraavina päivinä muutamalta taholta pantiin liikkeelle vaikuttamaan näihin 12 herraan. Herrainpuolueella oli siinä kaksi omaa miestänsä, Sigge piispa ja Krister herra. Turun piispaa siis pääasiallisesti ja herra Hannu Kröpeliniä tarvitsi taivutella, ja koska viimemainittuunkin, niin luultiin, saattoi luottaa, tämä kun oli kuninkaan uskollisin virkamies, niin voitiin heidän mielestään jo edeltäkäsin olla jokseenkin varmat asian päättymisestä. Niinpä herra Pentti Steninpoika osottikin mitä vilpittömintä ihastusta, kun nämä miehet oli valittu. Hän ei olisi voinut valita paremmin, vaikka olisi yksinään saanut ratkaista asian. Hän piti jo itseään Örebron linnan haltijana ja hän odotti ikävällä sitä päivää, jona noiden kahdentoista oli määrä panna päätöksensä paperille.
Tämän kokouksen edellisinä päivinä pidettiin toinen herrainkokous noiden kahden tärkeän viran, drotsin- ja marskinviran, täyttämistä varten. Kuningas jätti ruotsalaisten herrain tehtäväksi panna kolme miestä ehdolle. Arkkipiispa Olavi johti tämän kokouksen keskusteluja ja ehdotti, että jokainen salaisesti sanoisi hänelle, ketä tahtoi äänestää, ja hän sitten ilmoittaisi kuninkaalle, kutka olivat saaneet useimmat äänet. Herroista oli tämä menettelytapa hyvä ja he hyväksyivät täydellisesti tuon viekkaan papin tarkoituksen, "että siten päästäisiin riidatta asiasta." Tämänkään asian päättymisestä ei Pentti herra eikä myöskään koko se puolue, johon hän kuului, ollut erittäin levoton.
Lokakuun 18 p:nä kokoutuivat nuo kaksitoista. Samana päivänä iltapäivällä oli herra Pentti Steninpoika juuri lähtemässä linnaan kuninkaan puheille, kun ovi aukeni ja Kirjuri-Martti astui sisään. Tuo hinterä mies oli hyvin kiireissään ja hänellä näytti olevan jotakin sangen tärkeätä kerrottavaa.
"Kiittäkää onneanne, Pentti herra", alkoi hän, "nyt olette sitä lähempänä kuin koskaan!"
"Tunnetko siis, miten vaali on päättynyt … tai ovatko herrat jo päättäneet istuntonsa, tai oletko minulle voittanut linnan kauppias Gellingkin talon sijasta?" kysyi ritari tarkastaen Marttia kiireestä kantapäähän.
"En mitään näistä!" vastasi tämä, "mutta jotakin yhtä hyvää, ehkä parempaakin… Cecilia neiti haluaa puhua kanssanne, Pentti herra … hänellä on teiltä jotakin pyydettävää ja te voitte vaatia minkä palkan tahdotte … hänen lähettinsä on käynyt täällä kahdesti ja koettanut sekoittaa minua kysymyksillään, mutta petettävä petti pettäjänsä … hän meni yhtä viisaana takaisin, mutta minä olen saanut tietooni yhtä ja toista…"
"Mutta sinä et tiedä, mitä arvoisa neiti minusta tahtoo?"
"Hän on jollakin tavoin saanut tietoa vangistanne…!"
"Minun vangistani…"
"Suokaa anteeksi, jalo herra… Tiedättehän varsin hyvin ketä tarkoitan ja ettehän voi kieltää, että hänen vapaanaolemisestaan on yhtä paljon teille vahinkoa kuin minulle kiusaa."