"Tiedättekö sen varmaan, Pentti ritari?"
"Aivan varmaan", vastasi tämä, "sillä yksi miehiäni oli sattumalta saapuvilla, kun mies vangittiin."
"Silloinpa voinee paljon tapahtua Tukholman linnassa linnanherran tietämättä?" kysyi Cecilia.
"Vanki jätettiin linnanvoudin huostaan … luultavasti hän ei vielä tässä herrainkokouksen hälinässä ole ennättänyt ilmoittaa tätä asiaa…"
"Jos asianlaita on sellainen kuin sanotte, jalo ritari, olen turhanpäiten aikaanne hukannut … minä tahdon sitten vaan pyytää teitä", jatkoi hän vienosti hymyillen, "puhumaan puolestani linnanvoudille, että saisin puhutella vankia."
"Linnanvoudille en minä mitään voine", vastasi ritari hymyillen.
"Te pidätte siis itseänne huonompana kuin olettekaan, Pentti herra … mutta valtakunnan marski…"
"Valtakunnan marskiko?" toisti ritari sävähtäen punaiseksi ja mieli kovin kiihkeänä.
"Drotsilla tai marskilla on, luullakseni, oikeus määräillä kuninkaan eli valtakunnan linnassa."
"On kyllä, mutta Ruotsin valtakunnalla ei ole vielä drotsia eikä marskia…"