"Mutta huomenna nimitetään sekä toinen että toinen… Minua haluttaisi nähdä, miltä te näyttäisitte valtakunnan marskina … ettehän te, luullakseni, pane vastaan?"
"Te laskette leikkiä tärkeistä asioista, arvoisa neiti!"
"En, ankara ritari, se on täyttä totta … se on vastalahjani, jos saan tahtoni täytetyksi vankiinne nähden … suokaa anteeksi, tornissa olevaan vankiin nähden tahdoin sanoa. Vai ettekö ehkä tahdo ottaa vastaan tuota vastalahjaa minulta…"
"Kauniimpi käsi kuin teidän ei voi antaa kuninkaallista virkaa!"
"No hyvä, niinpä saatte nyt suorittaa näytteenne tässä silmäini edessä."
Cecilia soitti pöydällä olevaa hopeakelloa ja heti sen jälkeen tuli kunnioittavasti kumarteleva palvelija.
"Lähetä sana linnaan ja sanota linnanvoudille, että täällä on ritari, joka heti tahtoo puhutella häntä."
"Linnanvouti on täällä", ilmoitti palvelija, "hän tuli juuri äsken…"
"… Tuon kunnon Ludbert Roggen luokse", kiiruhti Cecilia keskeyttämään, "sitä parempi, käske hänen sitten tulla tänne!"
Palvelija meni ja linnanvouti tuli kohta sen jälkeen. Se oli harteikas mies, jonka kasvoista ilmeni sekä raakuutta että viekkautta. Hän kumarsi Cecilialle, mutta iski samalla salaisesti silmää ritarille. Cecilia antoi kädellään tälle merkin, että hänen nyt oli puhuttava.