"Niin olenkin", vastasi kauppias, "olen juuri tänään antanut vuokralle koko taloni … aina onni seurassani, aina onni…"
"Ilahduttavaa kuulla, kauppias Gellink … ehkäpä onni on taloonnekin kotiintunut ja voi siten tulla muidenkin osaksi, koskapa minä tässä puotinne ovella kerran olen aivan arvaamatta saanut tärkeän uutisen."
"Kas vaan, kas vaan … niin voihan se olla mahdollista, pyhimyksenluita kuuluu olevan seinän sisään muurattuna, niin paljon onnea … ja minkä tiedon saitte täällä, Herman Berman?"
"Kun juhannuksen aikaan kaksi vuotta sitten tulin kaupunkiin kyselemään laivaa päästäkseni Köpenhaminaan, niin pysähdyin tähän puotinne kynnykselle … olin aikeissa kysyä teiltä, sillä naapurinne Henrikki Seppä oli neuvonut minut tänne … mutta minä näin teidät niin vilkkaassa keskustelussa muutaman kaupustelijan kanssa, ett'en heti tahtonut tulla sisälle…"
"Maltas, maltas … juhannuksena kaksi vuotta sitten … niin, minulla oli väkinäinen vieras tuolla ylhäällä päätypuolen häkkihuoneessa, muistan sen vallan hyvin … hänen oli määrä istua siellä, kunnes Engelbrekt palaisi Köpenhaminasta, autoin ystävää, niin teinkin … vanha ystäväni, Eerikki Bildstein, tuli muutamana yönä vihurin kiireellä ja toi hänet mukanansa, hyvin tärkeistä asioista oli puhe, ne koskivat Engelbrektiä, nyt muistan, ja samana päivänä, jona sain varmasti kuulla Engelbrektin palanneen, avasin oven väkinäiselle vieraalleni … muutamana aamuna, hän ei näyttänyt iloiselta, tuo hinterä, pieni mies, ei, eipä näyttänytkään…"
"Kerrottepa tärkeitä uutisia, kauppias Gellink … kuka on tuo
Bildstein, josta olette puhunut ja joka on tehnyt Engelbrektille ja
Ruotsin valtakunnalle niin suuren palveluksen…?"
"Eerikki Bildstein … ettekö tunne häntä, Taalainmaan rikkainta vuoritilallista, joka ratsasti kirkolle hopeakenkäisellä hevosella ja olisi voinut raskailla hopeaharkoilla peittää tien talostaan kirkolle?"
"Olisiko se…?"
"Eerikki Bildstein, ystäväni, hän juuri … me olemme molemmat Lybekistä kotoisin, muutoin en häntä paljoa tunne, mutta hän on tehnyt minulle monta palvelusta, siihen aikaan, jolloin otin osan vaskesta myytäväkseni kuningatar Margareta vainajan aikana, sillä hänen omansa oli koko Taalainmaa koko hänen elinaikansa, niinpä olikin… Mutta miten sanoittekaan, minultako vai tuolta vieraalta kaupustelijalta saitte tuon tärkeän tiedon…?"
"Teiltä molemmilta… Kaupustelija kertoi Engelbrektin olleen muutamassa laivassa, joka oli laskenut Söderköpinkiin, ja hänen siellä menneen maihin matkustaakseen Strängnäsin Tuomas piispan palvelijain seurassa Tynnelsöhön. Koska laiva oli teidän, oli laivuri lähettänyt teille kaupustelijan mukana kirjeen, jossa myöskin mainittiin Engelbrektin olleen laivassa… Enempää ei minun tarvinnutkaan tietää ja tämä tieto oli mielestäni arvokkaampi kuin koko maailma…"