Vanginvartija, joka hetken kuluttua toi vanginruoan, tapasi hänet istumassa jäykkänä ja liikkumattomana penkillä patsaan vieressä, johon hänet oli kahleilla kiinnitetty. Kuluivat sitten illan ja iltayön pitkät hetket.
Kello löi 11. Kohta sen jälkeen kuului taas askelia käytävästä ja pitkistä kiertoportaista ja heikko valojuova pistihe oven reiästä sisälle. Ovi aukeni heti sen jälkeen ja linnanvouti astui kahden palvelijan seuraamana vankilaan. Palvelijoilla oli tulisoihdut kädessä ja he kohottivat ne lähelle holvia, niin että tuosta synkästä vankilasta saattoi nähdä joka sopen. Linnanvouti antoi merkin ja vanginvartija astui esiin ja irroitti vangin kahleet.
Sen jälkeen astui sisälle kookas ritari, meni vapautetun luokse ja ojensi hänelle pergamenttikirjeen, jossa riippui iso sinetti.
"Armollisen herramme, Eerikki kuninkaan nimessä annan teille vapautenne takaisin", sanoi ritari, "ja tällä avoimella kirjeellä asettaa kuningas teidät kaikkiin oikeuksiinne ja antaa teille takaisin menetetyiksi tuomitut tilanne ja talonne."
Kummallisesti vaihtelivat vapautetun kasvojen ilmeet sitä mukaa kuin hänen mielensä kirkastui. Luoden ritariin syntyperäistä hallitsijavoimaa tietävän katseen työnsi hän vihdoin kuninkaankirjeen etemmäksi.
"Sanokaa Eerikki kuninkaalle, armolliselle herrallenne, ritari, ett'en ota vastaan toista enkä toista hänen armoltansa. Vapaus on oikeuteni, sen tähden lähden täältä ulos, mutta tilani ja taloni otan sitten vasta haltuuni, kun laillinen tuomari on asiani tutkinut. Antakaa sen tähden kirje kuninkaalle takaisin."
Ryhdiltään ja liikkeiltään ylpeämpänä kuin ritari, joka seisoi hänen edessään kirjettä kädessään pitäen, hän viittasi soihdunkantajaa kulkemaan edellä ja läksi vankilasta hämmästyneen Pentti ritarin ja linnanvoudin ynnä vanginvartijan seuraamana.
Ylimmällä portaalla seisoi tornin ympyrähuoneessa naisenhaamu, joka kuitenkin heti hävisi, kun soihdun ensi säde sinne saapui. Jättiläinen ei häntä nähnyt, mutta juuri hänen astuessaan ulos linnanpihalle löi läheisen Kylänkirkon tornikello kaksitoista. Hän astui edelleen aatelistalon linnanportille tarkkaamatta ritaria, joka vähän matkan päässä häntä seurasi. Linnanportilla tuli muuan palvelija häntä vastaan.
"Olettehan vuoritilallinen Eerikki Bildstein!" sanoi palvelija kunnioittavasti, "eräs vanha ystävänne, joka tänä aamuna aikoo matkustaa ulkomaille, haluaa tavata teitä."
"Ja kuinka sinä tunnet, kuka olen?" kysyi jättiläinen.