Näin sanoen hän hypähti takaperin ja katosi metsään.
Ja susi se sarven esille toi.
Nuo pehmoiset lehdet ne kantaa mun voi.
"Mettä ja viiniä tästä sä juo!"
Salaisen surusi poistavi tuo.
Laulu kajahti niin kamalalta synkästä metsästä. Hermania pöyristi siinä Brandin selässä istuessa ja kadonneen jälkeen katsoessa. Sävelet heikkenivät, kuta kauvemmaksi tyttö eteni.
"Hänellä on salainen suru", toisti hän ajatuksissaan. "Voi, voi häntä, joka sai sinun juomaan unhotuksen sarvesta … sudeksi häntä hyvin voit nimittää, kurja Kirsti parka!"
"Jumalan rauhaa, Herman!" kuului silloin järeä ääni takaa ja metsästä astui esiin mies.
"Eelovi ukko, sinäkö?" huudahti Herman ojentaen miehelle kätensä.
"Niin, minä", vastasi mies, "enkä nyt enempää kuin ennenkään voi erota
Belgstingistä. He ovat vieneet hänet tätä tietä viime yönä … minä ja
Kirsti olemme sentään konnien jälillä."
"Jos he ovat kulkeneet tätä tietä, niin vienevät he hänet Täljen linnaan,[27] koskapa herra Pentti Steninpoika on osallisena tässä asiassa."
"Täljenkö linnaan?"
"Pentti herra on siellä linnanherrana…"