"Näettekö, ystävät", kuului Engelbrekt sanovan, juuri kuin Herman lähestyi, "tällaista on työmme eikä se niin vaikeata ole, ett'emme saisi sitä toimeen, jos Jumala tahtoo. Kerran muistellaan meitä vielä kiitollisin mielin, kun olemme olleet tällaisissa hankkeissa. Hyvä olisi ollut, jos laivat hattuveljien sodan aikana olisivat päässeet tästä kulkemaan ja sitten Mälaria pitkin käyneet kolmen maakunnan satamissa, uskokaa pois. Annas kun sellaiset ajat tulevat, annas kun Tukholma saarretaan meren puolelta, — kun on tällainen tuontitie, saavat vihollisten laivat kernaasti venyä meressä niin kauvan kuin jaksavat… Mutta luja linna tulee meidän saada tähän merenpuoliseen suuhun ja se hyviin Ruotsin miesten käsiin… Hyvää huomenta, Herman! Näetkös, me olemme saaneet koko joukon työtä tehdyksi, sill'aikaa kuin sinä olit Tukholmassa … onko pater Ragvald mukanasi…?"
"Pateri tahtoi mieluummin tulla tänne meritse, ja jolleivät silmäni pettäneet, tuli hän tuolla kaupungista Ulvi vanhuksen kanssa."
Munkki tuli samassa esiin ja Engelbrekt meni ystävällisesti tervehtien häntä vastaan.
"Tervetuloa tänne, hurskas Ragvald isä", sanoi hän, "ilokseni näen, ett'ette te kannata sitä yleistä luuloa, että tämä työ, johon apulaisineni olen ryhtynyt, on mahdoton suorittaa."
"Rauha olkoon sinulle, Engelbrekt, ja teille kaikille", vastasi munkki ja loi Engelbrektiin vilpittömän ja hartaan katseen, "mahdotonta ei ole mikään, mitä miehet tahtovat, ja varmaan on tämä työ onnistuva, jos vaan korkein Jumala suopi rauhan ja levollisuuden vallita maassa. Sellainen kaivanto,[28] jommoista te tähän aiotte tehdä, ei ole mikään uusi keksintö … sellaisia oli vanhan ajan ihmisillä paljon. Kun minun, ollessani toivoretkellä pyhään maahan, monen muun kanssa täytyi mennä maihin vanhassa Egyptissä, näin itse sellaisten töiden jätteitä. Antaa vähätietoisten loruta, viisaammat tulevat suopein silmin katselemaan tätä yritystä, ja kun työ on valmis, luovat edelliset häveten silmänsä maahan."
"Niin minäkin luulen, isä Ragvald, ja niin luulemme me kaikki … mutta tulkaa nyt katsomaan, kuinka olemme seuranneet tekemäänne kaivannonviitoitusta, ja sitten tulee teidän, joka tunnette vanhain tieteen, mitata ja punnita ja oikaista ja korjata kaikki. Olkaa täällä päärakennusmestarina, isä Ragvald … ottakaa nyt koneenne mukaan … aivan niin, Ulvi, kanna sinä isä Ragvaldin laatikkoa … lähtekäämme nyt!"
Kaikki kulkivat yhdessä pitkin aiotun kaivannon eli kanavan seipäillä merkittyä linjaa ja tuo oppinut munkki koetti parhaan mukaan katsoa, että kanavan suunta oli paras mahdollinen. Engelbrekt kuunteli sangen tarkkaavaisesti kaikkia hänen lausuntojaan ja selityksiään eikä näyttänyt välittävän muusta kuin kaivamisesta ja kuokkimisesta. Tällä tavoin kului koko aamupäivä ja iltapäivääkin oli jo koko joukko kulunut, kun talutettiin esiin hevosia, joilla sitten Engelbrekt ynnä munkki ja Herman sekä pari läsnäolevaa vuoritilallista ratsastivat Täljeen. Heidän täällä päivällistä syödessä tuli lentolähetti Tukholmasta. Se oli Niilo Bonpoika, Tuomas piispan aseenkantaja. Hän oli matkalla Tynnelsöhön ilmoittamaan herralleen, joka samoin kuin Niilo Kustavinpoikakin (Stjernbåt) oli lähtenyt Tukholmasta kohta Engelbrektin lähdettyä, miten päivän tärkeä tapahtuma Tukholmassa oli päättynyt.
"Olkoon se tehty onnellisella hetkellä!" sanoi Engelbrekt sanantuojan kertomuksen kuultuaan. "Vanha herra Krister Niilonpoika on iäkäs ja kokenut mies; herra Kaarlo Knuutinpojalla on tosin vielä paljon nuoruudenhulluutta jälellä, niin kuin, puheenne mukaan, Eerikki kuningas suvaitsi sanoa, mutta vähemmin minulla ja apumiehilläni tuonoisina vuosina oli hänestä haittaa, kuin monesta noita vanhempia herroja."
"Mutta sauva, Engelbrekt, ja tuo lyhyt miekka?" kysyi munkki, "minusta näyttää siltä kuin Eerikki kuningas olisi huvikseen pitänyt valtakunnan korkeutta pilkkanaan … mitähän muinoset mahtavat herrat, semmoiset kuin Niilo Ambjörninpoika, Bo Juhonpoika, Kaarlo Ulvinpoika, Toftan haltija, olisivat sanoneet moisesta drotsin- tai marskinvirasta!"
"Vaikea on sanoa, mitä Eerikki kuningas tällä tarkoittaa", jatkoi Engelbrekt, "ja pahasti hän siinä näyttää menetelleen, sillä vanhan tavan mukaista se ei ole. Antaa toisella kädellä ja ottaa toisella, sitä eivät Ruotsin kuninkaat ole tapanaan pitäneet… Kai hän on toimivinaan Margareta kuningattaren viittaamaan suuntaan … valitettavasti kompastelee Eerikki kuningas vielä eikä osaa käydä … sillä sitä hän ei näytä koskaan tahtoneen oppiakkaan… Mutta oli miten oli, Ruotsin valtakunnan lakia ei Margareta kuningatar ole tehnyt mitättömäksi ja vielä vähemmin on Eerikki kuningas sitä sellaiseksi tekevä!"