Syvä lumi teki matkan mökille kuitenkin vaivaloisemmaksi kuin hän oli saattanut aavistaakkaan, ja juuri kuin hän luuli pääsevänsä mökin edessä olevalle aukealle, tuli esteeksi iso kaatunut puu, jota hänen täytyi kiertää. Silloin hän kuuli askelia mökin ovelta ja näki kaksi miestä tulevan ulos.
"Eipäs se onnistunutkaan sinulle, Eelovi!" kuuli hän toisen, pitkän rotevan miehen, sanovan, "sen olisin voinut jo edeltäkäsin sanoa. Sen saaliin pyytämiseen eivät sinun neuvosi riitä…"
"Eivät riitä, niin", vastasi toinen, "niin, kuten sanot, Maunu, neuvoni eivät riittäneet."
"Voinpa sanoa sinulle, koska mielelläni tahdon pysyä hyvissä väleissä kanssasi", jatkoi edellinen, "että tuskinpa Pentti herra muuta odottikaan sinut tälle retkelle lähettäessään, hän tahtoi vaan koetella sinua."
"Hm…", kuului Eelovi vastaavan, "ja sen tähden hän lähetti sinut minua vakoilemaan … ethän voine puhua minusta muuta kuin hyvää tuolle ankaralle ritarille?"
"Luota minuun … ja kun kerran saan maat ja mannut, pääset sinä voudikseni, Eelovi!"
"Varma tunnut olevan asiastasi, Maunu, koskapa ja'at karhunnahkan, ennen kuin olet kaatanut karhun."
"Sen kaadan kohta…"
"Eivätpä ne sinunkaan sormesi taida Engelbrektiin ulettua."
"Jääköön se minun asiakseni … mutta nyt koittaa aamu ja Martti odottelee meitä rekineen herra Jöns Finkenoghin luona Närlundassa."