"Eelovi!"
"Tuhat tulimmaista, kuinka olet viipynyt kauvan, sinä vanha koira … voisihan ankara ritari tulla millä hetkellä tahansa!"
"Eihän hän tiedä, kenen on oltava tornivahtina, ja Mikko on paikallaan… Saatte uskoa, vouti, että tässä on ollut kova työ, ja tavara lienee hyvää, sillä se on raskasta kuin lyijy … astia kuitenkin vuotaa. Tyhjentäkää se kohta toiseen astiaan!"
"Anna tänne, koira!" karjasi vouti eikä Eelovi siekaillutkaan kantaessaan esiin tuota kehumaansa juomaa.
Vouti piti puolensa yhtä hyvin kuin palvelijatkin, ja lieneekö hän jo ennen maistanut enemmän kuin nämä vai lieneekö vähemmin sietänyt, mutta häneen sima vaikutti paljoa nopeammin. Eelovi viipyi hetkisen voudin vuoteen vieressä, ja kun hän syvistä henkäyksistä kuuli tämän jo olevan sikeässä unessa, kopeloi hän kädellään pitkin makaajan vyötä ja irroitti siitä rautarenkaan, jossa useita raskaita avaimia riippui. Nämä kalisivat vähän ottaessa, mutta Ramfrid muorin sima oli vaikuttanut sen, ett'ei makaaja niiden kalinasta herännyt.
Rientävin askelin nyt Eelovi kiiruhti ulos. Voudin ovea vastapäätä oli toinen, jonka Eelovi avainkimpun avulla avasi, tultuaan ensin käytävän perältä kuuluvista kuorsauksista vakuutetuksi, että vartijamies yhä edelleen oli nukuksissa. Avatulta ovelta läksivät kapeat kiertoportaat alaspäin. Eelovi meni niitä myöten alas ja saapui taas kohta ovelle, jonka hän myöskin avasi toisella kimpusta valitsemallaan avaimella..
"Belgsting", kuiskasi hän aivan hiljaa, mutta ei saanut vastausta.
Hän kuunteli ja kuulikin makaavan rauhallista hengitystä. Sitä kohti kähmien hän saapui seinän viereen, josta kohta löysikin haettavansa. Avainkimpun monista erilaisista avaimista hän valitsi nyt yhden niin varmasti, että saattoi päättää hänen jo edeltäkäsin panneen ne merkille. Tällä avaimella hän irroitti raskaat kahleet, jotka kiinnittivät makaajan seinään ja ympäröivät sekä hänen vyötäisensä että kätensä ja jalkansa.
Hänen tätä tehdessään vanki heräsi ja nousi seisaalleen.
"Belgsting", kuiskasi Eelovi ja otti vankia kädestä, "kun viimein olin varustanut kaikki sinun pakoasi varten, kieltäydyit sinä ja minä sain häpeää hyvänsuonnistani. Nyt olen toiminut paremmin. Minun on onnistunut päästä Pentti ritarin suosioon ja hän on luvannut ottaa minut sijaasi pantiksi siksi aikaa kuin sinä pääset Engelbrektin pateille … sinä et usko minua, mutta tässä ovat avaimet, joilla olen irroittanut kahleesi, vouti antoi ne minulle ritarin käskystä, joudu kuitenkin, voisihan hän katua … nyt olet vapaa ja saat vapaana lähteä linnasta, varma hevonen on muutaman kivenheiton päässä nostosillasta, ritari on poissa, mutta häntä odotetaan kotiin joka hetki, joudu sen tähden, ennen kuin hän ennättää peruuttaa sanansa."