Belgsting seisoi liikkumatta ja kuunteli miehen puhetta, mutta ei osottanut merkkiäkään siitä, että aikoi käyttää hyväksensä Eelovin tarjoamaa tilaisuutta.
"Engelbrekt on leirissä Nyköpingin edustalla", jatkoi Eelovi. "Hankkimallani hevosella ehdit sinne 8 tunnissa ja nyt on kohta puoliyö … kun olet puhutellut Engelbrektiä — sehän on omien sanojesi mukaan ainoa toivosi enää ennen kuolemaasi — niin ratsastat tänne takaisin, jos haluttaa, ja sitten vaihdamme taas sijoja. Mutta joudu ennen kaikkea, sillä ritarin mieli on huikenteleva … nyt käy kaikki helposti ja hyvästi, mutta hetkisen kuluttua saattaa jo olla myöhäistä. Vouti on viettänyt iltansa iloisesti, ja kun hänen piti täyttää ritarin käsky ja irroittaa sinun kahleesi, antoi hän avaimet minulle! 'Tunnen sinut kunnon mieheksi, Eelovi', sanoi hän. Sen tähden sinun nyt tulee auttaa minua kiinnittämään nämä kahlekalistimet päälleni ja sitten sinun tulee lukita tarkoin ovet, ja kun tulet ylös tornikerrokseen, on voudin ovi vastapäätä portaiden ovea. Mene sisään ja pane avaimet ovenpieleen. Portinvartijaa sinun ei tarvitse herättää, sillä avain on ovella…"
Puhuessaan hän kiinnitti ympärilleen nuo raskaat kahleet ja ojensi sitten avainkimpun vielä epäröivälle Belgstingille. "Ystäväntekoa tässä teet, Eelovi", sanoi tämä verkalleen.
"Sinun täytyy puhua Engelbrektin kanssa ja keventää sekä oma sydämesi että hänen … kun muutamana yönä seisoin hänen majatalonsa ikkunan edustalla, näin hänen istuvan käsi poskella lieden hiiloksen edessä ja kuulin hänen kuiskaavan nimeäsi."
"Ja millä asioilla olit Engelbrektin luona sinä yönä, Eelovi?" kysyi
Belgsting.
"Samoilla millä aina, samoilla kuin nyt sinun luonasi … vaikka kyllä tiet ovat olleet mutkalliset ja täynnä ohdakkeita ja orjantappuroita, niin että rehellinen mies tuskin tästälähin tahtoo kättä antaa … sanottiin, näet, minun pyytävän murhata Engelbrektiä, sen tähden on minuun ruvettu luottamaan täällä linnassa ja palkaksi on Pentti ritari luvannut ottaa minut pantiksi sinun sijaasi päivän tai parin ajaksi…"
"Kauvan ei sinun tarvitse minua odottaa, Eelovi", sanoi nyt Belgsting päättävästi isoon avainkimppuun tarttuen, "jos vaan hevonen on niin hyvä juoksija kuin sanot, ja kun tulen takaisin, en tuo mukanani ainoastaan omia kiitoksiani, vaan myöskin Engelbrektin."
Näin sanoen hän riensi ulos vankilasta, lukitsi oven ja astui portaista ylös. Täälläkin olevan oven hän sulki ja hamuili sitten vastapäätä olevalle ovelle, jonka avasi. Huoneesta kuului sikeätä kuorsaamista ja hän meni vuoteelle sekä pani avainkimpun makaajan päälle. Torninkäytävässä hän oli kompastua palvelijaan, joka jalat ojossa kuorsasi istuallaan. Hän ihmetteli tätä tavatonta vahdinpitoa, mutta hän ei malttanut ottaa siitä tarkempaa selkoa, vaan lähestyi porttia. Täälläkin kaikki kävi onnellisesti ja kohta hän oli astumassa metsätietä, jonka varrelta pian löysi Eelovin puuhun sitoman hevosen.
Suomatta itselleen lepoa tuo sankarinvoimainen mies kiisi eteenpäin ja hevonen kestikin varsin hyvin. Neljä tuntia ajettuaan hän levähti tunnin Torsåkerin kirkolla ja toiset neljä tuntia ratsastettuansa hän jo läheni Nyköpingin edustalla sijaitsevaa leiriä.
"Neuvo minut Engelbrektin luokse", sanoi hän muutamalle nuorukaiselle, joka näytti tulevan eräältä sammuneelta leiritulelta.