"Meille taalainmiehille ei kukaan olisi niin mieleinen kuin Hannu kreivi, jos vaan hän itse ottaisi vastaan tämän toimen."
Herrat katsoivat toisiinsa ja kreiviin.
"Ja mitä te siihen sanotte, Hannu kreivi?" kysyi vihdoin Krister herra.
"Jos neuvosto sen niin tahtoo, niin en minä pane vastaan, kunnes kuningas on tahtonsa ilmaissut."
"Niin olkoon se tehty onnen hetkenä!" sanoi Engelbrekt ja pani kätensä ristiin. "Sallinette, jalot herrat, minun seurata muassanne kaupunkiin; siellä voidaan laatia ne kirjat, jotka vahvistavat, mitä täällä meidän kesken on sovittu ja päätetty."
Sillä oli asia ratkaistu. Herroilla ei ollut mitään Engelbrektin ehdotusta vastaan väittämistä ja vähän ajan perästä, juuri hämärän maille ja metsille verhoansa levittäessä ja tähtien alkaessa taivaalla tuikkaa, läksi joukko liikkeelle kaupunkia kohti.
Engelbrekt ratsasti Ewerstenin kreivin rinnalla ja heidän perässänsä tulivat vuoritilallisten tummat rivit.
Engelbrektin käskystä jäi talonpoikaisjoukko paikoilleen.
IV.
Lupaus.